Saaren työtehtäviä

Kun elämä Saaressa ei ole vain kauniita maisemia ja leppoisaa oleilua...

Moikka sinne teille kaikille. Tässä Keke. Tuumattiin Kassun kanssa että kyl meidän on j o s k u s kerrottava siitä, miten paljon Saaressa lankeaa hommia meidän hoidettavaksi. Mamma kun aina julkaisee niitä leppoista oloa ja eloa -kuvia, niin sen vastapainoksi nyt sitten realityraportti. Sovittiin et mamma ei puutu tähän postaukseen muuta kuin kirjurina. 

Okei, aloitetaan sisähommista. Saaressa on paljon erilaisia ääniä jotka meitä kiinnostaa. On päivystettävä kaiken aikaa. Päikkärit me otetaan usein pöydällä. Se on sopivasti ikkunan vieressä. Jos pihalla pikkusenkin rapisee, ollaan tarkkailuasemissa. Ikkunan alla on pieniä kallionkoloja, joissa yleensä on vettä. Nyt kun on ollut tosi pitkään satamatta, pappa kaataa niihin koloihin vettä. Ja tiettekste mitä! Ne vesikolot on lintujen uima-altaita. Joooh, näin on. Siinä me katsellaan aitiopaikalla niiden kylpemistä.

Tärkeisiin sisätehtäviin kuuluu myös huomion herättäminen. Kannattaa hakeutua siihen missä mamman tai papan huomio on. Silleen saa takuuvarmat rapsutukset. Sama pätee myös kaupunkiolosuhteissa.

Sitten ovella tarkkailu. Se on mun lempipaikka. Kun hiljakseen istuskelee, saattaa nähdä ihan läheltä lintuja, rantakäärmeitä (saaressa ei onneksi muita käärmeitä ole, toim. huom.) ja kerran vilahti lumikko pihan poikki. Sitä mä pikkusen säikähdin, en tienny et sellaisiakin on olemassa. Onneks pappa näki sen kans. Kassu ei olis muuten uskonu, kun mä kuulemma usein liioittelen. Tarinoita on kiva vähän värittää - heh! Kassu onkin nykyään paljon useammin mun seurana ovella. Jos vaikka se nopee puikula huitelis uudestaan ohi.

Mä vähän kritisoin tota mamman piirustusta. En oo kyl ton näkönen. En ainakaan silmät kiinni tarkkailuasemissa. Mamma kuulemma käytti "taiteilijan" vapautta. En ollu ihan varma mitä sillä tarkoitetaan, mut Kassu selitti et silloin kun ei osaa piirtää, käyttää tota vapautta. Et silleen kaikenlainen piirtäminen voi olla taidetta. 

Selvisi näin sekin asia. 

Siivousasiat on erityisesti Kassun mielenkiinnon kohteena. Kassu on siisti ja tarkka kaveri. Mamma sanoo, et se on meidän siivoustöidenjohtaja. Ja laadun tarkkailija.

Meil on kiva mattoteline, jossa me molemmat tykätään olla. Siitä on juttuja tuol aikasemmin, jos tykkäätte lukea - tästä klikkaus Mattotelineellä-trilogin ensimmäiseen osaan.

Nyt sit ollaan pihalla ja täällä sitä vahtimista on ihan valtavasti. Istutaan ja katsellaan ympärillemme. Tai ihmetellään kaikkia pieniä örkkejä, jotka pihalla tepastelee. Välillä vaihdetaan tarkkailussa havaitut tiedot ja sit taas tarkkaillaan. 

Pappa sanoo, että mä oon Kassulan grillimestari. Oon aina papan seurana kun se grillaa. En mä niin grillistä, kuuma ku mikä, mutta se mitä grillataan on mun kiinnostuksen kohde. Tarkkailua on tehtävä monta kertaa päivässä. Ihan hirveen paljon ihmiset kesällä grillaa!! Ja sit on tiskiä. Me tsempataan mammaa ahkerasti tiskihommissa.

No okei, ei me ihan aina olla töissä. Raskaat työt (lausutaan ääni väristen) vaativat hyvät huvit. Ja sitä on veden kanssa lotraaminen. Paitsi että senkin välillä keskeyttää tarkkailutehtävät.

Talvella pidettiin kalastuskuntoa yllä ja musta on tullut tosi nopee - kröhön. Kattokaa video, siinä mä näytän kuinka kalastelu alkaa sujumaan. Video on kuvattu kotona.

Tässä mun ohjeet kalastukseen:

- Seuraa kohdetta rauhallisesti. 

- Arvioi liikkeiden suunnat ja vauhti. 

- Ja ota koppi. 

Ohjetta saa jakaa vapaasti tarvitseville :D

Että näin. Tällaista tärkeää me Saaressa tehdään.

Oikein mukavaa juhannuksen odotusta

toivottaa Kassulan väki.

Pieni edellä...

kaikkea jännää sitä vastaa... korjataan edelle tupsahtaa.

Kuten pieni suloisen höppänä lokin poikanen. Untuvikko niskahöyheniltään, ruskean sävyinen. Valko-harmaa väritys vasta tekeillä. Luottavainen ja lujassa uskossa maailman hyvyyteen ja omaan taitavuuteensa.

Käveli tiellä Kassulan väen edellä ja siitä meillä on kerrottavaa. Sovittiin että Keke on äänessä. Poika kun oli mersun katolla hyvissä tarkkailuasemissa.

Tää oli jännä juttu tää lintukeissi. Ajeltiin kaikessa rauhassa meidän kuskin kyydissä metsätietä (ollaan täällä Saaressa parasta aikaa) ku yhtäkkiä me nähtiin se. Köpötteli siinä tiellä meidän edessä. Kaikessa rauhassa ja silleen pomon ottein se eteni ettei tarkoituskaan näyttänyt olevan lähteä karkuun tai antaa tietä. Me sitä Kassun kanssa katseltiin tiukasti.

Katteltiin sitä tosi tarkkana tiukimmalla katseella mitä osataan ja oon varma et kyl se sen huomas. Vilkaisi meitä aina välillä silleen pikkusen huvittuneena. Taisi vähän hymyilläkin.

Huoltojoukot sano että mennään tässä rauhassa eteenpäin. Ja niin me tehtiin. Mainittakoon tässä kohtaa et meidän valjaat oli kyl tiukoilla. Etuveto kova kummallakin. Mamma otti pätkän videoo meidän etenemisestä. Kuvaaminen loppu siihen kun Kassu ei enää malttanu mersun alakerrassa ja hyppäs tielle. En ehtiny sitä kirrittämään, kun jo papan nopea käsi nappas Kassun otteeseensa. 

Video on You Tubessa, missä Kassulan tarinoilla on nykyään oma kanava. Siellä on muitakin meidän aiempia videoita :)

Mamma jatkaa tästä ku mua vieläkin vähän harmittaa kuin tossa lopulta kävi. No mamma, sun vuoro.
Okei. Tarinan loppu meni oikein hyvin tipun kannalta. Aikansa tepasteltuaan se otti siivet alleen. Lensi matkoihinsa Kassun ja Keken haikeat katseet perässään :)
Keke ja Kassu ovat asiasta toista mieltä, että tarina (muka) päättyi hyvin, mutta näin on parasta.

Mukavaa kesäpäivän jatkoa kaikki te siellä <3
toivottaa Kassulan väki

Ilmaveivit

Leikkirotan lentotunnit

Kassulan uusi rotta on ollut menestys. Tai jos tarkkoja ollaan tämä on kyllä toinen. Ensimmäinen pelattiin jo puhki. Rottalelusta on tullut Kassun intohimon kohde. Kiva pörröinen turkki, kaunis kukkahäntä (mamman mielestä) ja mukavan letkeä kroppa. 
Rotta saa kyytiä aitoon kissamaiseen tapaan. Ehkäpä kissanmintulla rotan sisuksissa on oma pieni vaikutuksensa... tiedä häntä. 
Paparazzi on yrittänyt moneen otteeseen vangita rottapeliä valokuviksi, mutta turhaan. Liikaa vauhtia, tiedättehän.

Tehdäänpä sitten niin että kuvien sijaan laitetaankin video pyörimään, olkaa hyvä.





Kassulan oma Mikael Granlund ;D

Aurinkoisia syksypäiviä teille kaikille <3
toivottaa Kassu ja muu Kassulan jengi

Kesäkuulumisia

Mamma! Me ollaan Kassun kanssa mietitty, että kauanko on jouluun aikaa?

??? Kuinka niin, onhan sinne vielä vaikka kuinka kauan. Ei vielä kannata aloittaa joulun odotusta.

Me pohdittiin, et ehtiikö joulu tulla, ennen kuin me päästään kertomaan meidän kesästä, juhannuksesta ja silleen? Kassu oli sitä mieltä, et tällä menolla ehtii - en minä. Kröhöm!

Olette pojat kyllä oikeassa, että vähään aikaan ei olla kuulumisia kerrottu. Mutta ei me nyt sentään joulua odoteta. Eiköhän laiteta asia työn alle. Valitaan kuvat ja te voitte sitten kertoa kuulumiset.

Kassun kanssa oli jo puhetta, et mä kerron sit ... kun oon niin hyvä kertoja - tätä en kyl sanonu Kassulle.

Mamma on työntouhussa aikansa että kuvat saadaan julkaisukuntoon.
No niin Keke, nyt on sinun vuoro.

Okei, nyt mä aloitan. Ollaan oltu Saaressa aika paljon. Mamma ja pappa tykkää mennä sinne ja meil ei Kassun kanssa oo kyl mitään sitä vastaan. Siel me saadaan koluta puskat ja pensaat. Niistä me ei oikeastaan koskaan saada kylliksemme.

Puskien lisäks toinen kiva paikka on kalliot. Maisemat on hienot, vaik ei me oikeastaan niistä olla kiinnostuneita vaan tuoksuista ja hajuista. Ne on kyl hyviä. Tuulen mukana tulee omansa ja siinä kalliolla on omansa.

Välil me leikitään kukkulan kingei. Istutaan mersun päällä kallion korkeimmalla kohdalla. Nähdään joka suuntaan. Siel ei tulla yllätetyiksi.

No sit on böödit. Niit on paljon. Monen kokoisia. Me ollaan Kassun kans lähdetty siitä, et jos linnun koko alkaa lähenteleen meidän kokoa, ni katellaan niitä sit vaan mersusta käsin. Se on viisainta, meinaan ku yks kerta näin niiden sulkia. Ne oli pidempiä kuin mun takajalka. Ja mä kun oon pitänyt itteäni pitkäjalkaisena!

Saaressa on monenlaisia örkkejä. Hih, opin ton sanan yheltä pikkupojalta, joka nimitti kaikkia pieniä otuksia örkeiksi. Noh, ihan sama oikeastaan millä nimellä niitä sanotaan. Meille Kassun kanssa ne on ihan vaan elävää ravintoa. En tykkää luoda kovin läheistä suhdetta mun ruokaan, niin et en käytä lempinimiä niistä. Mä vaan syö ne. Jos satun saamaan kiinni. Tota en saanu kiinni. Liian nopea. Ja Kassu oli tiellä.

Juhannuksena käytiin kattoon kokoa. Siel oli muutama muukin ja silloin Kassu ei lähde mersusta minnekään. Huutelin sille, et olis nyt tullu edes siihen katolle, mut ei. Näin meidän kesken, Kassu osaa joskus olla tosi jääräpää. 

Myöhemmin illalla, tai yötähän se jo oli, mentiin viel kalliolle käveleen. Oli kyl outoo kun oli niin valoisaa. Kassu epäili, et mamman ja papan kellot ei oo kyl oikeassa ajassa kun me tolleen ulkoiltiin yötä myöten. Mut kivaa se oli, ei sen puoleen.

Rannat me ollaan tutkittu aika tarkkaan. Mutta joka kerran siel on jotain mielenkiintoista. Uteliaille kuulemma aina on, sano pappa :)

Mä oon harkinnut uimista. Silleen tositarkoituksella. Oon kävelly lähelle vesirajaa. Kuunnellu ja kattellu kun vesi loiskuaa. En mä kovalla aallokkolla sinne mene. Mut silloin kun on vaan liplaplaa. Siitä tykkään. Vaik en aina ole ihan varma, mitä se meri niin kuin on ja mitä se tarkoittaa, kun se silleen suhahtelee ja vaahtoaa. Siit en oo päässy perille.

Kassu ei suunnittele kastautumista. Kun mä juttelen sille suunnitelmistani, sillä häntä paksuneen. Se on kuin iso pölymoppi. Siitä oon päätelly, et uiminen ei oo Kassun tavotteissa.

Tällaista lähentymistä mä olen meren kanssa tehny. Harjoitellut tassujen kastelua. Niin meri on kyl tuol alempana, mut vettä se on tässä pienessä kalliolammessakin.

Ei tästä pitkä matka enää ole ensimmäiselle uintireissulle, vai mitä tuumaatte?

... tai noh, ehkä mä vielä jatkan rannalla kattelua... ja tassujen kastelua.

Tämän pituinen tämä kesätarina.
Oliks hyvä?

Terveisin Keke


Aurinkoisia kesäpäiviä kaikki te siellä!
Toivottaa Kassulan väki.

Videopläjäys Saaresta

Heipä hei! Kassulan väki kotiutui viikonloppuna Saareen juhannusta odottamaan ja aikanaan sitä myös juhlimaan.

Huh! Olipa tuulinen ja sateinen viikonloppu. Olla nökötettiin teltassa ja annettiin kaasulämmittimen pitää meidät lämpiminä. Teltan seinät pullistelivat tuulenpuuskissa, vaikka ei ihan rannassa ollakaan. Metsän puut taipuivat kurkottelemaan maata kovan tuulen voimasta. Meri pauhasi kovilla desibeleillä. 

Eilen sunnuntai-iltana me sitten lähdettiin liikkeelle. Sateet olivat menneet menojaan, aurinko näyttäytyi. Tuuli vielä puhisi ja nostatti meren maininkeja. Rohkeasti kallioita kuljettiin vaikka tuuli Kassun ja Keken korvissa kutitteli ja nostatti turkkeja vastakarvaan.

Valokuvien sijaa pieni pätkä videota. Elävää kuvaa vaihteeksi. Tällaista meillä täällä oli tuulisen viikonlopun rääppiäisissä. Kissamaista katselua, kulkemista ja ihmettelyä. Kuten näkyy: ei kiirettä yhtään mihinkään :D



Hyvää juhannusviikkoa kaikki te siellä <3
Me jatketaan täällä :)

Tapasin joutsenen

- Keke kertoo

"Okei, olipa kerran..."

"Ei Keke, pliiis ei noi. Kerro se niin kuin kaikki tositarinat kerrotaan. Katsos kun sadut alkavat aina olipa kerran."

"Okei sit... Oli synkkä ja myrskyinen yö... Mitä sä mamma tolleen katot mua? Täähän on ihan eri juttu kuin olipa kerran. Näinhän se Tenavien Ressukin oman tarinansa aloittaa."

..... "No joo, joo. Mä kerron kunnolla."

" Oltiin porukalla aamulenkillä. Lähetään usein aikaisin liikkeelle. Ollaan Kassun kanssa kauheen tyytyväisiä, et mamma ja pappa on oppinu meidän aamurytmin. Vaik pappa kyl sanoo, ettei kysymys ole oppimisesta vaan pakosta. Meidän aamujuoksut on kuulemma sen verran vauhdikkaita, et siinä herää ihan pakosta. Noh, mut anyways päästään ajoissa liikkeelle ja se on hyvä juttu se. Meinaan kun aamuisin on mukavan rauhallista."

"Meil on Kassun kanssa tapana laskee läheisen merenpoukaman tipuset. Niit on aina kauheen monta siel ja ne liikkuu paikasta toiseen. Mä sekoan laskuissa aina jossain kuuden ja kahdeksan välillä. Sen jälkeen päätän vaan, et niitä on monta. Ehkä mä vielä joskus opin ne kaikki laskemaan."

"Tänä aamuna Kassu oli jotenkin ihan kipsis. Se lähti reippaasti ulos, mut kun oli aika lähtee mersusta jalottelemaan, ni ei mitään. Sinne se jäi katteleen, vaik mä ihan oikein kunnolla houkuttelin sitä mukaan."

"No mut meikä päätti nauttii maisemista. Olin silleen hiljaa kaislikos. Nää meidän tutut böödit siin uiskenteli niin ku eivät olis mua muka huomanneetkaan. Tai ehkä mä olin silleen sopivasti piilossa, ettei ne mua hoksannu. Hitsi kun toi vaaniminen on kivaa puuhaa."

"Aikani siin kattelin. Alko viilee vesi vähän tuntuu tassuissa. Sit mä näinkin mielenkiintoisen näköisen puun. Kiipesin katteleen tarkemmin. Meidän puiden halaaja, sano pappa. Mä tykkään kun se sanoo niin. Mulla on sydämessäni oma paikka kaikille puille. Tykkään olla korkealla."

"Ja kuulkaa kyl joka ulkoilureissulla muutama pensas ja puska on tarkastettava. Niiden suojis ripisee ja rapisee niin et mielikuvitus alkaa oikein laukkaamaan. Et mitä kaikkee siel mun lisäks mahtaakaan piilotella."

"Oottakaas hetki, mamma tos supisee mun korvaan jotakin.
Niin mamma... mut mähän olen ihan kohta siinä kohtaa. Joo, joo kerron kerron. Mut onhan mun taustat selvitettävä. Et miten me osuttiin yksiin Sen kanssa."

"Hassu toi mamma. Hätäilee tossa, et te ihan nukahdatte sinne kun mä vaan jaarittelen tässä. Mut pitäähän joka jutulla olla oma kaarensa. Mitä, missä ja milloin. Niin sanoinks mä jo et tää tapahtu tänään sunnuntaina, ulkona ja nyt sit mamman mieliks siihen varsinaiseen asiaan.

"Mä oon nähny näit isoi lintui aina silloin tällöin. Yleensä vähän kauempaa vaan kattellu. Tätäkin olisin omasta puolestani katsonu vaik vähän pidemmältä, mut tää tapaus tulikin mun luo. Mitä lähemmäksi se tuli, sitä isommalta se näytti. Eikä vaan näyttänyt..."

"Se oli iso!"

"Kävi oikein siipiään levittelemään ja päästeli kovaa kohisevaa ääntä. Pappa piti mun talutushihnaa tiukalla. Ilman sitä en ole ihan varma olisinko menny kohti vai ihan vastakkaiseen suuntaa. Ei tos oikein tienny mitä pitäis ajatella."
"Päätin ottaa tuumaustauon. Kävelin silleen muina kissoina siin rannalla. No tää kaverikin rauhottui. Päätin näyttää sille, ettei musta mitään harmia sille ole ja kävin maata vasten. Silleenhän me kissat tehdään, kun me halutaan et toinen tietää et meillä on ihan hyvät aikeet."

"No nih! Löytyi yhteinen kieli: Böödi joka osaa kissaa - jes! Loppupeleissä kaikki meni hienosti. Mun viesti ymmärrettiin oikein.
Mamma sivummalta kuvas pienen videon pätkän kun me tän herran kanssa toisiamme katseltiin.
Kai sillä kaverillakin alkoi jalat jo vähän väsyyn, ainakin se niitä kovasti tossa videolla venyttelee."



"Niin me siitä sitten lähdettiin eri suuntiin. Erottiin ystävinä, ainakin omasta mielestäni."

"Kiitin pappaa taustatuesta ja jatkettiin sit matkaa kohti uusia seikkailuja."

"Oikein mukavaa alkavaa viikkoa, pyysi mamma ja pappa teille sanomaan. 
Me mennään nyt kattoon Voitolla yöhön."