Pöytätavoista

Mikä kissoja kiehtoo pöydissä? Kaiken kokoisissa.
Onhan ne vähän korkempia ja mukavaa laiskottelutilaa niistä löytyy. Mutta niinhän on kiipeilytelineessä, lattialla ja sängyilläkin. Niin että mikä se pöytien viehätys oikein on?

Kassulassa on perehdytty Kassun ja Keken pöytätapoihin. Ainakin seuraavat asiat ovat pöytien hyviä puolia:

Pöydillä voi rentoutua ja nukkua.
Pöydiltä näkee korkeammalle ja kauemmaksi.
Pöydillä voi poseerata.
Pöydillä oleviin tavaroihin voi tutustua.
Pöydillä voi leikkiä.
Pöydiltä voi tarkkailla.

Kassulassa on yksi kielletty pöytä josta pojat silloin tällöin yllätetään. Ruokapöytä.

Kassun ilmeestä voisi päätellä, että pieni omatunnonkolkutus pojalle pöydällä istumisesta tulee.

Keke? Keke ei myönnä edes koskaan kuulleensa moisesta ruokapöytäkiellosta :)

Käärmekaveri

Kassun ja Keken lapsuuden kodissa Tiikerililjan kissalassa näin aivan mahdottoman mukavan leikkikäärmeen. Pituutta sillä oli vaikka kuinka, kivat värit ja ammottava suu, josta kissalapsia niin kovasti kiinnostava pitkä kieli pilkisti. Kiertelin kauppoja ja selailin nettiä. Turhaan. Mitään lähellekään yhtä mukavan näköistä käärmettä ei kohdalle osunut.
Niinpä meille kotiutui käärmeenpoikanen.

Pikkukäärme on osoittautunut Kassun ylimmäksi ystäväksi. Keken jälkeen tietty.

Kassu leikkii ja painii käärmeystävänsä kanssa.

Toisinaan oikein ärjytään sopivan riehakkaan tunnelman luomiseksi.

Heti perään kuitenkin söpöstellään ja lepäillään.

Kassumaiseen tapaan aina ja joka paikassa myös poseerataan.

Meidän ihana Kassu <3 Valokuvaajan unelmakuvauskohde. Aina valmis kuvattavaksi.
Huomaatteko Kassun upeat etukäpälien raidat? Niin hianot, huokaa ihmisäiti :)

Sittemmin meille on kotiutunut jättikäärme. Sen on Keke ominut :)

Saaressa osa 3

Kesän kääntyessä syksyyn, palataan vielä hetkeksi loppukesän tunnelmiin.
Keken kotiutuessa meille oli elokuu jo pitkällä. Niinpä meillä oli kiire antaa Kekellekin ripaus Saarikokemuksia ennen syksyn tuloa.

Pojat treenasivat Saareen matkustamista nukkumalla matkalaukussa. Samalla selvisi, että ainakin tämän kesän  Saarireissut he voivat matkustaa Kassulle hankitussa kuljetuslaatikossa. Pojat mahtuvat sinne ihan hyvin.

Saareen tutustuminen ja uusien kokemuksien kartuttaminen sujuivat Kekeltä reippaasti. Kaikki uusi kiinnostaa Kekeä kovasti, eikä pojan puolesta tarvinnut jännittää.
Tai noh, yksi poikkeus: Isomeri. Se kun on vaan kissanpojille niin hämmentävän jännittävä, että siihen on totuteltava rauhassa. Rannalla käytiin, ihan vesirajassa asti, mutta kiireen vilkkaa kieli keskellä suuta peräännyttiin ihailemaan merta vähän rantaviivaa kauemmaksi. Huomioikaa hännän paksuus. Jännää oli :)

 

Rannalla voi touhuta, tutkia ympäristöä tai vain pötkötellä. Upottaa käpälänsä lämpimään hiekkaan.

 

Vastapainoa rantaelämälle on metsässä liikkuminen. Keke tutki yhdessä Kassun kanssa tarkkaan puita ja ketunleipäniittyjä.

Yhdessä myös etsittiin kaikki hyvännäköiset kiipeilypuut. Ja kyllä niitä puita kiipeiltiinkin.

 

Kun puukiipeilyyn oli laitettu suurimmat energiat, nautittiin saariystävien rapsutuksista, vaanittiin ohikulkijoita ja kalasteltiin robottikalaa.

Omaksi mukavaksi kiipeilypuukseen Keke valitsi pihalla olevan pienen pölkyn. Sen päällä tämä kaunis poika päivysti usein.

Kassu ja Keke ovat osoittautuneet kunnon saarikissoiksi. Arki kiireineen vie meitä niin moneen suuntaan, että Saareen ei enää tänä syksynä mennä. Saarikokemukset on nyt laitettu pojille itämään. Ensi keväänä näemme kuinka ne ovat talven yli säilyneet.

Muodostelmaunet

Aika kuluisi oikein mainiosti Kassun ja Keken nukkumista seuraillen. Joo-o! Kun mitään ei mukamas tapahdu, mutta koko ajan jotain kuitenkin. Asentoa vaihdellaan, kylkeä käännellään. Tassut ja viikset väpättävät.
Pojat nukkuvat usein lähekkäin. Eivät aina kylki kyljessä mutta vähintäänkin näköetäisyydellä. Ja samanlaisissa asennoissa. Nukkumisaikataulutkin menevät yksiin. Unille vaivutaan ja niistä heräillään samassa tahdissa.

Kissalasten unta katsellessa tulee hyvä ja levollinen mieli. Rauhallinen, tyytyväisenoloinen nukkuja herättää katsojassaan lämpimiä tunteita.

Vaikka kylkeä käännetään ja tassuja venytellään ei veljeä kauaksi päästetä.

Kun sitten heräillään, on veli aina tassun mitan päässä.
<3 <3