sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kun meri vetäytyi

ja muutama korkeampi paikka


Keke kertoo:

"Me kateltiin mamman kanssa tässä yks päivä vanhoi valokuvii. Mamma kyl sanoo, ettei se ole kuvien katselua, jos näppiksen päällä lepää. Olen kyllä eri mieltä. Tulin nimittäin huomanneeksi sellaisia kuvia, joista me ei olla täällä blogissa vielä kerrottu. Mamman kanssa niitä yhdessä katseltiin ja sovittiin, et mamma laittaa ne esityskuntoon ja mä saan kertoo niistä tarkemmin."

"Noh, nyt siirrytään ajassa taaksepäin viime syksyyn. Aikaan jolloin kesälle oli jo sanottu hei-hei. Aurinko paistoi. Kuulakkaat aikaiset aamut, niistä me kaikki tykätään. Käveltiin tonne merenrantaan, paikkaan missä hiekkaranta on matalaa. Saadaan Kassun kanssa mielin määrin tassuja kastella.
Mutta mitä ihmettä, hei! Merta ei näkynyt missään. Tai ainakaan ei omalla paikallaan."






"Ei meistä kukaan silmiään uskonut. Rantaan oli ilmestynyt pitkä niemi, joka oikeasti on merenpohjaa. Tasaista sileää hiekkaa horisonttiin asti. Meitä nauratti toi varoituskyltti. Oikein on äkkisyvästä varoittaa - mutta kun sitä ei nyt missään ollutkaan."

"Käveltiin ja ihasteltiin. Lopulta pysähdyttiin ison kivikokoelman luo. Pappa kertoi, että ne on meren kiviä, oikeasti veden alla. No näin me Kassun kanssa jo ehdittiin funtsia, että jotain erityistä niissä oli, koska ne oli täynnä ihan uudenlaisia hajuja. Kivet me tutkittiin tarkkaan. Ja kivien kolot, tietty." 














"Siel rannalla oli muitakin ihmettelemässä meren katoamista. Me Kassun kanssa oltiin kivien koloissa tarkkoina ja vaanittiin ohikulkijoita. Jotkut tuli mamman ja papan kanssa jutteleen, kun huomasivat et me ollaan mukana. Ulkoilevat kissat täällä kaupungissa on kuulemma harvinainen näky. Saadaan usein juttuseuraa kun liikutaan kimpassa. Se on kivaa."

"Kun rantakivet oli tutkittu ja mamma ja pappa juoneet retkikahvit jatkettiin matkaa. Palattiin sinne oikealle rannalle. Mä tutkin kaislikon reunat tarkkaan, koskaan kun ei tiedä mikä siellä saattais lymyillä. Täs kohtaa Kassu oli vetäytynyt meidän mersuun. Se tykkää olla sen kyydissä."













" Siinä rantaa kierrellessä mä äkkäsin mielenkiintoisia puita. Pari oli sellaista, et tein lähempääkin tuttavuutta. Mun sydän lyö lämpimiä pumpsautuksia jokaiselle puulle. Viihdyn korkealla. Mamman mieliksi mä vähän poseerasin kans. Eiks oo aika komee sälli tuol puussa?"



"Puut on paikkoja, joista mua ei saa millään pois. Käytiin papan kanssa vaihtokauppakeskustelut, jotka johtivat mun kannalta toivottuun lopputulokseen. Jatkoin matkaani kotiinpäin papan harteilla. Se on puiden jälkeen mun bestispaikka. Pappa kertoilee mulle kävellessä kaikkia mielenkiintoisia juttuja. Matka taittuu mukavasti. On mulla sydämessä ihan oma paikka papalle kans <3"



"Tämmöinen seikkailu meillä oli sillä kertaa. Oliks kiva?"

Oikein hyvää sunnuntaipäivän jatkoa ja alkavaa viikkoa teille kaikille meiltä kaikilta täältä Kassulasta.


tiistai 19. tammikuuta 2016

Elämä jatkuu

niinkuin elämän tarkoituskin on <3

Lämmin kiitos myötäelämisestä murheessamme.
Kauniit sananne ja osanottonne ovat lohduttaneet.

Sari ja Kassulan väki


**********************************

Purkkiruokailija

Keke on Kassulan nappulafani. Isoin kirjaimin. Istua nököttää keittiön työtasolla, nappulakaapin lähistöllä, päivystämässä. Katselee kauniilla pihkan värisillä silmillään, pää pikkuisen kallellaan. Jos ne vaikka heltyisi.

Ja usein ne heltyvät. Antavat vähän ylimääräistä herkkua. Keken pitkässä, hoikassa varressa on aina muutamalle nappulalle tilaa. Mutta aina eivät huoltojoukkolaiset ole toivotulla tavalla avuliaita. Eivät työnnä omaa kättään nappulapurkkiin ja tarjoa kauniisti kämmeneltä. 
Juu ei. Ei se aina mene kuin elokuvissa, Keke hyvä.

Okei, oma apu paras apu. Kyyyl-lä tässä omalla tassulla tämä homma hoidetaan.
Kas näin. 

Kahmaisempa tassullisen...




No toisella tassulla sitten... Huomioikaa keskittynyt katse. Yritystä on.



No, no noin... Eih! Nappulat karkasivat jo monennen kerran takaisin purkin pohjalle. Pahus!



Kyl mä tän ongelman selätän.
Hetkinen vain.



Om-mom-mom. 
Rouskun rouskun. 
Riks ja raks.
Nam!


Mainittakoon, että ikkunallinen purkki on erittäin hyvä. Luonnonvalo on miellyttävää purkkipicnikillä. Ihan kuin olisi oikealla retkellä.
He-he! :D

Purkit ovat muutenkin Keken intohimo. Käynnistetään aikakone. Muistatteko tätä - klik ?

Aurinkoisia talvipäiviä kaikki te siellä <3


lauantai 9. tammikuuta 2016

In Memoriam

rakas kallis ystävä on poissa


Tyttären Sarin rakas kissaystävä, Herra Sir Luizi on kuollut. Perjantai-iltana nukkunut ikiuneen Sarin sylissä. Rakas ystävämme on poissa.

Kaikki kävi lopulta hyvin nopeasti. Lyhyen sairastamisvaiheen jälkeen voimat loppuivat. Oli aika päästää ystävä menemään.
Korkeasta iästään - 17 vuotta 2 kuukautta 1 päivä - huolimatta Sir Luizi oli virkeä seniori. Joulun aikaan Sari huomasi hengityksen muuttuneen erilaiseksi ja päätti aikaistaa alkuvuodelle suunniteltua eläinlääkärin vuositarkastusta. Uuden vuoden aattona saimme kuulla huolestuttavia uutisia. Herra Luizin keuhkoista löytyi varjostumia, joiden arveltiin olevan merkki keuhkokuumeesta, pahimmassa tapauksessa kasvaimesta. Uusi vuosi vaihtui vakavissa merkeissä.

Sari hoiti rakasta ystäväänsä, lääkitsi ja ruokki lääkärin ohjeiden mukaan. Kuluneeseen viikkoon on mahtunut ala- ja ylämäkiä. Voinnin kohenemista ja huononemista. Virkeitä ja väsyneempiä hetkiä. 
Lääkärin kontrolli oli sovittu ensi maanantaiksi. Sinne asti eivät Sir Luizin voimat riittäneet. Voimakas hengenahdistus, pikaisesti päivystykseen.
Rakkaan ystävän oli aika päästä ansaitsemaansa lepoon.

Pieni kissanpoikanen tuli Sarin elämään alkuvuodesta 1999. Siitä lähtien he ovat kulkeneet yhtä matkaa. Itsenäistyneet yhdessä, muuttaneet omaan yhteiseen kotiinsa. Alunperin pieni kissanpoikanen sai nimen Nöpö. Se on ystävämme ristimänimi. Suloinen pieni kissanpoika.


Kun ikää karttui ja Nöpön luonteenpiirteet näyttäytyivät sai hän Sir Luizi lisänimen, jolla hänet täällä blogissa tunnetaan. Arvokas, oman arvon tunteva, valpas, harkitseva ja tarkka. Katsoi upeilla palmunvihreillä silmillään syvälle silmiin. Sydämeen asti.

Leikkisä vekkuli, joka heräsi aamuisin Sarin vierestä, nautti Sarin kanssa aamiaisen yhdessä. Toivotti Sarin tervetulleeksi työpäivän jälkeen kotiin. Joka päivysti valppaana parvekkeella, nautti kevätauringon ensimmäisistä lämmittävistä säteistä parvekkeen tuolilla ja talven viileydessä piti omaa sviittiään saunan lauteilla pehmeässä pedissä. Nukkumaan menon aikaan käpertyi Sarin viereen nukkumaan.

"Kuka hän on? Ratkaise henkilö:
Hänellä on lautasen kokoiset, palmun väriset silmät.
Hän omaa notkean vartalon.
Pitää katkaravuista ja hanavedestä.
Hän osaa avata ovia ja
ottaa herkkunappuloita itsenäisesti pussista.
Hän on myös aikamoinen sohvaperuna
ja Suomen kansalainen.
ja osa laulaa pätkän Rihannan biisitä Right now."

Sarin ystävän leikkimielinen arvaustehtävä, 
kuvaus Sir Luizista elokuussa 2013.

Tämän päivän tiesi joskus tulevan. Mutta toivoi sen olevan jossain kaukana tulevaisuudessa.

Omistaan ei koskaan haluaisi luopua.

Murhe on nyt päällimmäisenä. Vasta ajan kanssa jaksamme iloita kaikesta yhteisestä mitä meillä on ollut. 

Kiitos rakas Ystävä ja kaunista matkaa <3


Nöpö "Herra Sir Luizi"
7.11.1998 - 8.1.2016

Sari kiittää teitä kaikkia kommenteista ja syntämäpäiväonnitteluista, joita olette kirjoittaneet aikaisemmin julkaistuihin Sir Luiziin liittyviin postauksiin. Sari on ne kaikki Sir Luizille lukenut. Ne ovat lämmittäneet meitä kaikkia.

Herra Sir Luizin tarinoista täällä blogissa tämä on viimeinen.

Kaikki tarinat on kerrottu.

<3<3<3<3<3



keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Loppiaistouhuja

ja pienimuotoinen kuusen kaato


Kassulassa joulun aika päättyy loppiaiseen. Koristeet ja muu jouluinen pakataan odottamaan seuraavaa juhlakautta. Ja mikäs on puuhastellessa, kun auttavia tassuja on tarjolla.
Mikäänhän ei pidättele Kassulan poikia, kun tiedossa on pientä toimintaa. 
Näin se menee.




Pieni kuusi koristeineen on koko joulunajan ollut kielletty. Katsoa sai, vaan ei koskea. 
Loppiaistouhuissa innostus vei mukavaa ja kuusi kaatui. Kuusi, johon ei koko joulun aikana saanut koskea. Ou nou!
Ei hätää Kassu. Nythän on joulun lopettajaiset tässä menossa. Kuusi saa olla jo vähän kallellaan.
Kassun huojennus oli silmin nähtävää ;)

Niin jatkui joulun purkaminen leppoisissa merkeissä.




Noin, saatiinhan me joulu pakettiin Kassun ja Keken ystävällisellä avustuksella.
Mihin me jouduttaisikaan ilman noita poikia ;D?

Onko teillä jo joulu pulkassa? 

Oikein hyvää alkavaa arkea teille kaikille!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...