Kassulan naapuriin muutti syksyllä omituinen otus. Se haisee oudolle, Se ääntelee kummallisesti ja kaiken lisäksi Se näyttää aina olevan huonolla tuulella. Se kun heiluttaa vimmatusti häntäänsä kun tavataan. Ja vaikka Se on vielä pentuikäinen, on Se jo ihan jättiläisen kokoinen.
Kassu eikä Keke ymmärrä moista otusta eikä sen käytöstä ja niinpä lähempää tuttavuutta ei naapurin Hallin kanssa ole tehty.
Siitä huolimatta Se toisinaan onnistuu järkyttämään kollipoikien elämää. Näin kävi Kassulle tässä taannoin.
Kassu nukkui makean sikeää unta eteisen kynnysmatolla kunnes unen katkaisi oven takaa kantautunut matalan kumea ääni. Kassu havahtui ja hetken melkein solmussa varmisti, oliko kuullut oikein. Kyllä, omituinen otus oli liikkeellä. Käpälät alle ja olohuoneen perukoille odottamaan tuleeko Se sisälle.
Paparazzin raportti tapahtuneesta:
Ei tullut Halli peremmälle. Ei Se onneksi koskaan tule, mutta odotellessaan hissiä Halli innokkaasti haukahtelee ulospääsyn tunnelmissa. Eikä Halli tiedä kuinka se kissanpoikia säikyttää.
Silti Halli hei! Pienenpää kuonoa kulkiessasi, ettei Kassulassa rauha järky.
Ps. Se ei esiinny oikealla nimellään. Halli on keksitty nimi naapurin otukselle :)
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
lauantai 1. maaliskuuta 2014
Hei me leikitään!
Mistä leikki oikein syntyy? Mitä siihen tarvitaan, kollipoikien lisäksi?
Siihen tarvitaan
* yksi kappale hiukka pitkästynyttä kissaa
* kekseliäisyyttä ja mielessä pientä koiruutta (vaikka kissa onkin)
* oikeaa tapaa haastaa kaveri mukaan ja
* erittäin innokasta leikkiin mukaan lähtijää
Katsotaanpa käytännössä:
Kekellä on vähän tylsää. Jotain tarttis tehdä. Kiipeilytelineen yläkerrassa on Kassu. Hhhmmm... ja siitä se ajatus sitten lähtee.
Keke valitsee vaivihkaisen tavan lähestyä leikkikaveria. Yllättäminen on leikin yksi herkkukohta. Ihan silleen muina kissoina vaan.
Ei tässä mitään mietitä. Ihmetellään pihapuihin pyrähtänyttä naakkaseuruetta. Voi hitsi, mitä herkkuja!
Jos nyt kuitenkin jatkais leikkiä, joka oli päässyt mukavasti käyntiin.
Ei, ei tule mitään. Linnut ovat tähän kohtaan kiinnostavampia. Varmistaakseen, ettei Keke hämää ja tee taas yllätyshyökkäystä, vahtii Kassu veljeään tiukasti. Kassulla on luonteessaan lujuutta. Naakat puussa ja poika ei irrota katsettaan veljestään.
Siihen tarvitaan
* yksi kappale hiukka pitkästynyttä kissaa
* kekseliäisyyttä ja mielessä pientä koiruutta (vaikka kissa onkin)
* oikeaa tapaa haastaa kaveri mukaan ja
* erittäin innokasta leikkiin mukaan lähtijää
Katsotaanpa käytännössä:
Kekellä on vähän tylsää. Jotain tarttis tehdä. Kiipeilytelineen yläkerrassa on Kassu. Hhhmmm... ja siitä se ajatus sitten lähtee.
Oho! Tulikin yllättäen käpälästä.
Okei, okei! Nyt tarvitaan tuumaustauko. Yllättäjä yllätettiin.
Keken pohtiessa tilannetta ja kuinka siinä edetä, lähtee Kassu ottamaan selvää mitä veljellä on mielessä.
Eikä siihen sitten muuta tarvitakaan. Pian ovat kollipojat täydessä touhussa. Vaikka käpälästä annetaan puolin ja toisin, ei vahinkoa toiselle aiheuteta. Tässä leikissä eivät kynnet kulu. Muutamia kiroiluksi tulkittavia murahduksia silloin tällöin molempien suusta kyllä kuuluu. Että silleen puolitosissaan matsia käydään.
Tähän asti leikki on edennyt vauhdikkaasti ja Keke on saanut kaipaamaansa toimintaa. Sitten tulee stoppi.
Noh, mikä on Keke? Mitäs jäit miettimään?
Jos nyt kuitenkin jatkais leikkiä, joka oli päässyt mukavasti käyntiin.
Ei, ei tule mitään. Linnut ovat tähän kohtaan kiinnostavampia. Varmistaakseen, ettei Keke hämää ja tee taas yllätyshyökkäystä, vahtii Kassu veljeään tiukasti. Kassulla on luonteessaan lujuutta. Naakat puussa ja poika ei irrota katsettaan veljestään.
Keke puolestaan on täysin lumoutunut herkkupalleroita katsellessaan.
Noh, olkoon sitten tuumaa Kassu. Katsellaan yhdessä noita kaakattajia. On ne kyllä aika makeita.
Tässä yhden leikin kaari. Sivusta seuranneena on todettava, että näin ne leikit syntyvät ja etenevät. Toista leikityttää ja toisen saa aina mukaan. Leikit loppuvat kun akut on täytetty touhuenergialla tai joku muu asia vie mielenkiinnon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)