Kerrostalovahdit

- läheltä piti ja mitä siitä opittiin

Keke kertoo:
"Meil on naapurissa Halli - mamma kerto et se on koira joka on ihan eri asia kuin kissa. Näin me ollaan Kassun kanssa ymmärrettykin ku on kuunneltu sen ääntelyä portaassa. No mut koskaan ei olla sitä nähty, paitsi nyt sit. 
Mulla on tapana kiiruhtaa ovelle ja yrittää sännätä siitä ulos heti kun se aukeaa. Kassu seuraa tilannetta vähän kauempaa. On sellanen taustatuki.
Kerran tässä taas meikä otti käpälät alleen ku kuuli et ovi käy. Mamma oli tulossa kotiin. Tyrkkäsin kuononi sen jalkojen välistä kohti oviaukkoa, jota se koitti kiireesti vetää kiinni. Ja silloin mä näin sen! Se on i-s-o ja selvästi vihamielinen. Heilutti häntäänsä. Muuta en ehtiny näkeen ku sen ahterin jossa se häntä heilu. Huh!
Mä siitä vetäydyin takavasemmalle saman tien. Kassu oli tässä vaiheessa karannut jo keittiöön. Se menee aina sinne jos se säikähtää, ku siel on ruokakupit. Mut nyt ei ollu ruoka-aika. Nyt oli katastrofi. Me nähtiin Halli. Tai oikeasti sen puolikas. Mut se riitti. Nyt ollaan varovaisempia."

"Oma selusta on turvattava. Meistä on tullut kerrostalovahteja."

Haas(tat)te(lu)

Paula Arkiporinasta muisti meitä haasteella. Tai oikeasti se oli Keke joka haastettiin. Eletään täällä Kassulassa sellaisessa symbioosissa, että yksi meistä on kaikki me. Hih! 
Kiitos Paula <3

Mamma: Keke, ota nyt mukava asento. Mulla on sulle Paulan tekemiä kysymyksiä. Tää haasteleikki on sellanen että pitää

1. Vastata saamiisi kysymyksiin
2. Keksiä viisi uutta kysymystä
3. Haastaa viisi bloggaajaa tekemään samoin.

 .... Okei, aloitetaan.

1. Aamun ensimmäisesi?
"Se on aamulenkki Kassun kanssa. Meillä on sellanen kiva suora ku olohuone > keittiö > työhuone. Juostaan peräkanaa tai sanotaan mieluummin peräkissaa, ku tosta kanasta mulle tulee aina nälkä. Niin ni siinä suoralla pääsee kiihdyttelemään ja suoran yhdessä kohtaa on tiukat mutkat oikealle ja vasemmalle. Tykkään sutia oikealle kun silloin mamman kaks kukkaruukkua kolisee kivasti. Me ollaan aika säännöllisiä Kassun kanssa tän aamuliikunnan suhteen. Se on aina klo 04.00-05.00 välisenä aikana."
2. Ilon aiheesi?
" Kyl se on mun veli Kassu. Meil on tosi kivaa yhdessä. Talvella Kassu oli kyl kova körmyyttelemään, mut mä laitoin tiukasti hanttiin kun se ei millään meinannu uskoo, etten oo tyttökissa. Mut sit Kassu kävi jossakin - mulla sanottiin että pallitohtorissa - ja sen jälkeen Kassu lopetti tollaset tyttöjutut kokonaan. Kai siellä pallitohtorissa jotain ruuvia vähän löysättiin veljen korvien välistä, kun siitä tuli niin rela sen jälkeen. Mamma sano, et jos mullakin alkaa liikaa kiristää, ni sitten minäkin pääsen samaa tohtoria tapaamaan.
Me nukutaan Kassun kanssa usein yhdessä. Silloin Kassu pitää tassua mun kaulalla. Se tuntuu hyvälle."

3. Huolen aiheesi?
"Etten saa nukuttua tarpeeksi. Mulle on sanottu että mulla on ihan oikea nimi Kellikolli. Tykkään nukkumisesta ihan mahdottomasti. Jos mä vaikka nukun pahvilaatikossa, tehdään siitä mulle heti kunnon peti. 
Enkä pienistä nukkuessani häiriinny. Lepuutan itseäni vaikka keskellä lattiaa."

4. Ylpeyden aiheesi?
" Mun täplät, ehdottomasti. Vasemmassa kyljessä oikein nätit. Tästä meillä on mamman kanssa kyl mielipide-ero. Se tykkään et oikea kylki on hyvä. 
Ja mun turkin väri. Ja nenä. Pappa sanoo, ettei missään oo niin hienon väristä vaalenpunaista marsipaani nenää ku mulla. Silloin mä aina pusken sitä oikein kovasti. Se tykkää siitä.
Tuomarit on näyttelyissä kehunu mun väriä ja täpliä. Vasemman kyljen mielelläni esittelen tuomarille. Sähisen jos se koittaa oikeaa puolta katella. Siellä ne täplät ei oo niin ku vasemmalla."

5. Illan viimeisesi?
" Liikunnan merkitystä ei voi kissan elämässä liikaa painottaa. Kyl se on kunnon paini Kassun kanssa. Juostaan ja painitaan. Meil on sohva silleen kivasti, et sen yli pääsee hyppäämään. Kiva loikata mamman ja papan välistä kun ne kattoo telkkarii. Taas mennään, ne sanoo. Ja niin me kyl Kassun kanssa painellaankin. Sit mä vähän syön ja menen täyden masun kanssa nukkumaan."

Mamma: No niin, siinä ne kysymykset oli. Hienosti vastattu.
Keke "Mut ketäs me sit haastetaan mukaan?" Voisin katella noit kissablogei, ketkä pyydettäis mukaan"

.... blogien selailua...

Keke "Ei hitsi, kaikki on jo saaneet tän haasteen. Mitäs nyt tehdään?"
Mamma: Jos nyt vaan jätetään haaste tähän. Ku oikeastaan pitäis vähän tietää, mitä toiset tällasista haasteita tuumaa.
Keke: "Mut kivaahan tää oli."
Mamma: Juu olihan tämä, mut ei voi tietää muista. Mutta voidaan miettiä kysymykset. Katotaan mitä saadaan kasaan.
Keke: "Okkei. Mä haluaisin tietää et 

• 1. mikä paikka on sun paras?
• 2. nukut sä kuin?
• 3. kiva leikki?
• 4. paras kaveri?
• 5. hauska muisto?

Keke: "Voiks oikeesti kysyy, vaikka ei ole keneltä kysyy?"... Mamma huus tuolta keittiöstä että kyllä kysymyksiä maailmaan mahtuu. Sepä huojentava tieto. Painanko mä nyt sit tota julkaise-nappulaa?"

Joo paina vaan!

Metsässä

- ja vähän muuallakin.

Saaressa on muutakin mielenkiintoista kuin rantakalliot ja hiekkarannat. Metsä on jännittävä paikka, joka tarjoaa kollipojille tutkittavaa. Havun neulaset pistelevät, sammal on kosteaa käpälien alla. Kaikkialla mahdottoman paljon erilaisia hajuja. Pikku ötököitä siellä täällä. Lintuja monen kokoisia ja eri äänisiä.
Kassu käytti erityisen paljon aikaa ja energiaa lähimetsän tutkimiseen. Ei niin ettei Kekeäkin metsä kiinnostanut, mutta auringonpaiste tuntui punaista turkkia vasten niin ihanalta. Siitä oli nautittava. Ja rattaista.

 

Rohkeasti kuusen katveeseen ja reippaasti pois. Joku siellä rapisi niin että kaupunkilaiskolli otti käpälät nopeasti alleen <3 Voi Kassua!

Päiväunet maistuivat ulkoilun ja auringonoton lomassa. Vierekkäin, käpälä veljen kaulalla.

Kun sunnuntai-iltana kotiuduttiin, ottivat pojat lukua. Kassu kellotti parvekkeella ja Keke oikosena pesuhuoneen lattialla. Pitkät unet.

Sellaista se on raitis ilma. Unilääkettä.

Saaressa jälleen

Tätä on odotettu. Päiviä laskettu. Tavaroita pakkailtu. 
Saari. Kassulan porukan kesäkeidas. Onnela <3
Matka oli jännä mutta perillä kävi selväksi että kyllä pojat muistavat. Paikkoja kierreltiin ja katseltiin siihen malliin, että ennenkin on siellä oltu. Vaikka olikin jo myöhä, ei maltettu käydä nukkumaan. Valoisahan se on, kevätilta. Lähdettiin rantaan Isoamerta katselemaan.

Keke oli omassa elementissään. Häntä pystyssä ihasteli näkeemäänsä. Vettä niin kauaksi kuin katse kantaa.
Kassu eteni rauhallisemmin. Aluksi katseli maisemaa rattaista, sitten sylistä ja siirtyi lopulta varovaisesti kallion reunalle vesirajaan.
Molempia ihastutti ohi lentänyt lintuaura. Hanhia kuuluivat kaakatuksesta päätellen olevan. Herkkupalleroita pitkä rimpsu.

Paikasta toiseen siirtyminen on helppoa kun pojat istuvat mielellään rattaissa. Saaren maastossa isopyöräinen ajopeli on mainio. Kivikkoa, kalliota ja juurakkoa. Kaiken yli päästään vaivatta. Mitä nyt joskus on vähän kiipeiltävä ;)

Vesirajassa asti käytiin, mutta ei sen pidemmällä. Rannalla oli niin paljon kaikkea jännittävää.
Kaislikot tutkittiin, rantahiekkaa pöllyyteltiin ja vihertupsuja maisteltiin.

Raikas meri-ilma teki tehtävänsä. Kissamaisesta aamu-yöelämästä ei ollut tietoakaan kun Kassu ja Keke nukkuivat seuraavana yönä sikeää unta rantaretken jäljiltä.

Viides viidestä - haaste

Saareen <3

Tänään Kassulan poppoo suuntaa Saareen. Kassun ja Keken ensimmäinen visiitti keskelle Isoamerta sitten viime syksyn. Ihmisvanhemmat kävivät jo viime viikonloppuna laittamassa kaiken kuntoon. Siitä huolimatta mukaan otettavaa riittää.
Kassu ja Keke huolehtivat kumpikin itselleen tyypillisellä tavalla, että kaikki tarvittava on varmasti mukana :)

Haaste lähtee kaikille teille joita se ei ole vielä tavoittanut. Viisi päivää kuvin. Tehkää niinkuin Kassulan ihmisäiti: Jos ei osu nimenomaan kohdalle napataan se omatoimisesti itselle :)

Kaunista ja aurinkoista viikonloppua!