Kassun reipas veli etsii uutta kotia!

Lisäys 12.8.2013: Onneksi elämässä on tapana asioiden järjestyä. Niin tälläkin kertaa. Keke on saanut uuden kodin :)

Sana kiertämään kaikki kissaihmiset!

Kassun veli Tiikerililjan Kellikolli "Keke" etsii uutta kotia. Keke on reipas ja seurallinen punatäplikäs nuoriherra, joka itsestään riippumattomista syistä on joutunut tilanteeseen, että edessä on uuden kodin etsintä. Ikää Kekellä on Kassun tapaan 4kk.

Tiedustelut Tiikerililjan kissala / Elina Lilja

Kissanpennun luovutusikä on 12 viikkoa!

Olen muutamia kertoja kuullut ihmettelyä, miksi Kassu vasta 12 viikon iässä luovutettiin. Että miksi ei aikaisemmin?

Tiikerililjan Elina noudattaa kaikessa kissojensa hyvinvointiin tähtäävää toimintaan. Kissanpentuja ei anneta uusiin koteihin ennenkuin virallinen luovutusikä on täyttynyt.

Täällä painavat perustelut kissanpentujen luovutusiälle:

Teksti kokonaisuudessaan

Moni tämän onneksi tietää, mutta ei läheskään kaikki joiden pitäisi.
Jakakaa ihmeessä tätä tärkeää tietoa kissanpennun hankintaa suunnitteleville ja kissojen kasvattajille(kin!).

Odotus on päättynyt

Kotona.
Meillä.
Meidän Kassu <3

Kuulumiset Kassun kotiutumisesta kerron kunhan olemme muutaman päivän totutelleet yhteiseen arkeen.

Ihan kohta

Nyt alkaa jännitys olla sellaisissa lukemissa, ettei mittareilla sitä pystytä mittamaan. Odotusaika pian päättymässä. Muutama yö ja Hän on täällä. Meillä. Meidän Kassu <3

Elina oli päivittänyt Tiikerililjan Facebook-sivulle aivan huippu suloisuuskuvan Kassusta.

Kuva ja kuvateksti Elina Lilja

Elinan kaikki kuvat pennuista ja isommista kissoista ovat kerrassaan hienoja. Kun vielä ihanien kuvien lisänä ovat Elinan lämminhenkiset ja hauskat kuvaukset kuvien tapahtumista, ei voi muuta kuin sulaa siihen paikkaan.

Arvatkaas, kuinka monta kertaa olen tuota kuvaa katsonut.
Juu, oikein. Monta, monta ja monta :)

Kassun kanssa osa 3

Voi söpötöbölöbö <3
Voi ihkudihkuduu <3
Voi töttöröö <3

Tuossa tärkeimmät kuulumiset. Käytiin Kassua tapaamassa. Kummankin meidän korvienväli on tällä hetkellä hörsöntörsön-pumpulia.
Okei, okei. Myönnän. Mulla enemmän. Mut jos vaan Reijo olis suostunut, olisin laittanut tänne kuvan Reijosta ja Kassusta. Näkisitte minkälainen uubiduubiduu-ilme miehellä voi olla kun sillä on pieni kissanpoika sylissään :D

Kassu on saanut lahjaksi kauniin, tilaustyönä tehdyn pedin. Sovittiin Elinan kanssa, että viedään se mukanamme. Tarkoituksena tartuttaa siihen tuttuja tuoksuja.

Sisarukset yhdessä tutkivat petiä. Nuuhkivat tarkkaan.

Rusetti oli erityisen kiinnostava. Niin Kassun kuin Viola-mummonkin mielestä.

 

 

Muiden sisarusten kiiruhtaessa jo muihin leikkeihin jäi Kassu petiinsä.

Unihan se pikkukissan pehmeessä pesässä lopulta voitti.

Kassu nukkui pikku päikkärit pedissä. Ja me ihmeteltiin, kuinka juuri Kassu oli se joka petiin jäi. Elina totesi kissojen kyllä tietävän, mikä kuuluu juuri heille.
????? Olen iloisen ihmeissäni?????

Päiväunien jälkeen siisti kissa luonnollisesti peseytyy.

Niin että uupiluupi teille vaan. Jospa yö vähän selkeyttäisi pehmenneitä ajatuksiani. On toi juhannus tuloillaan. Sen valmisteluun olis ryhdyttävä.

Kotini on varasto

Postista on paketteja noudettu. Kuljetusliikkeen miehille ovea availtu. Koti alkaa näyttää kaupan takahuoneelta.

Kaiken kokoisia pahvilaatikoita on pinottu päällekkäin. Osa piiloteltu sängyn alle, että täällä mahtuisi liikkumaan. Osa laatikoista on tyhjenetty ja sisältö tarkkaan tutkittu.
On ruoka- ja vesikuppeja, petejä, leluja, matkalaukku (kuljetuslaatikko), potta (hiekkalaatikko), hiekkaa ja, ja, ja... Vähästä onkin tullut kasa tavaraa. Mutta hei! Kaikki tarpeellista - nyökyttää kiivaasti.

Muutamasta hankinnasta olen erityisen iloinen:

Pedit. Ensin kaksin kappalein. Aikani niitä katseltuani tilasin vielä toiset kaksi. Kassu on saanut myös lahjaksi kauniin pedin, joka kiikutetaan Kassun kasvatuskotiin, kun sinne seuraavan kerran mennään. Saadaan petiin tuttuja tuoksuja helpottamaan (toivottavasti) ikävää, kun muutto meille on ajankohtainen.
Petejä siis on. Ottaako Kassu ne omakseen, aika näyttää. Reijo on sitä mieltä, ettei Kassu tiedä missä se nukkuis kun valinnan varaa on tuonkin verran. No mut kattellaan kuin käy.

Kaikki pedit Kattipuoti

Matkalaukku. Tällä rintamalla kans tarjontaa löytyy. Ihan liikaa tällaiselle aloittelijalle. On jos minkälaista, jopa naistenlaukkuja muistuttavia tekeleitä. Niiden sopivuudesta minkä tahansa eläimen kuljettamiseen en ole ollenkaan varma. Niinpä ostin ihan peruskuljetusboxin. Tää on tukeva, ilmastointi pelaa ja mahtuu Kassu sinne isompanakin.

Atlas Delux 20

Hiekkapotta. Nyt ihan naurattaa. Oikeesti. En kyl uskonu koskaan, missään kehuvani kissan hiekkalaatikon ostoa. Hih! Mut näin se nyt vaan on, et näistä tykkään kovasti.
Kassulla on kasvatuskodissaan just samanlainen kuin toi vihreä. On sitten uudessa kodissa vessa edes tutunoloinen. Toinen laatikoista viedään meidän kesänviettopaikkaan.

Trendy Cat Funny Cat / Petnap

Viel yks hankinta. Tää on ylitse muiden jo kokonsa puolesta. Kiipeilyteline.Tästä ja tämän suunnittelusta kerroinkin jo aikaisemmin.
Tukeva. Kunnon materiaaleista tehty. Kiinnittämiseen ei tarvita ruuvin ruuvia ja telineen voi siirtää halutessaan toiseen paikkaan. Jokainen voi koota monista eri osista just omalle kissalleen mieleisen kokonaisuuden. Ja wau, miten hyvää köyttä on punottu tangon ympärille. Siinä on Kassun tuleva raapimapuu.

Catmax kissahuonekalut

Täällä siis alkaa olla valmista. Vain Kassu puuttuu. Ennen Kassun tuloa meillä on vielä treffit Kassun kasvatuskodissa.
Siitä seuraavalla kerralla.

Kassun kanssa osa 2

Kylläpä vilahti pari tuntia hetkessä. Kassun ja sisarusten puuhia seuratessa ja kasvattajan kanssa jutellessa ei aika tullut pitkäksi.
Pentuviisikko vipelsi paikasta toiseen. Paini keskenään. Touhuaa pienen lapsen innolla.

In action! Huiskulle kyytiä.

Koppi! Pallo naruineen omittu.

Olen kovasti miettinyt Kassun eroa lapsuudenkodistaan, sisaruksistaan, äidistään, tädistään ja mummostaan. Vaikka otamme Kassun avosydämin vastaan, kaipaa pieni kissa varmasti tuttua ja turvallista syntymäympäristöään. Kasvattaja-Elina lohdutti, että ikävöintiä kestää muutama päivä. Kissalapsi unohtaa mistä on tullut ja keskittyy olemaan uuden perheen jäsen.

Pentueen emon Mallan eroahdistusta myös kyselin. Kun lapsukaiset eivät enää olekaan lähettyvillä. Saatiin kuulla, että Malla on jo alkanut tekemään pesäeroa pentuihin. Hakee välillä omat olot paikoista joista pennut eivät sitä tavoita. 12 viikon luovutusikä on siis perusteltua. Silloin alkaa kissaäidin mielestä olla kasvatustehtävä tämän pentueen osalta pulkassa. Ja pennut ovat saaneet hyvät eväät jatkaa elämässä eteenpäin.

Myös kasvattajan tunnelmia pennuista erotessa kysyin. Tulkitsin asian niin, että näistä kolmesta kasvattajan ikävä ja pennuista luopuminen on vaikeinta.

Paljon, paljon asioita ehdittiin käydä läpi. Monet joudutaan varmasti kertaamaan vielä useamman kerran. Tuntuu, että olen kuin tyhjä valtava tynnyri, joka pitäisi saada täyttymään tiedolla ennen Kassun saapumista.
Juu tiedän. Ei täyty tynnyri siihen mennessä. Niin tiedonhaluinen olen. Enkä kaikkea mahdollista osaa edes vielä kysyä.

Pari tuntia tiukkaa toimintaa. Uni voitti

Nähdään pian taas Kassu-muru.

Reippaasti lääkärissä

Sisarusten ensimmäinen lääkärireissu on mennyt Kassun osalta mallikkaasti. Kasvattaja Elina lähetti viestiä, että Kassu oli ollut reipas kuin vain pikkukissa osaa olla. Istunut keskellä tutkimuspöytää häntä kauniisti tassujen ympärillä. Katsellut uteliaana ympärilleen.
Tutkimushuoneen lasiovesta Elina arveli Kassun peilanneen itseään :)

Voi meidän omaa reipasta poikaa. Ylpeyden aallot läikkyvät sisälläni. Tarkkaanottaen meillä ei ole osaa eikä arpaa Kassun reippauteen. Vielä.

Reipasta, uusiin tilanteisiin ja ihmisiin luottavaisesti suhtautuvaa luonnetta meidän tulee aikanaan Kassussa vaalia. Siitä tulee yksi meidän tärkeistä tehtävistä.

Huomenna onkin taas kiva päivä. Menemme Kassua tapaamaan.

Oman Kissan Kirja

Työtoverit yllättivät iloisesti. Kassu sai lahjaksi kirjan, johon voi kirjoittaa muistiin Kassun elämän ensi vaiheita ja elämää eteenkinpäin kohokohtineen. En tiennyt tällaista hauskaa kirjaa olevankaan.

Tässä muutamia sivuja näytille.

Tämän täyttämisestä tulee hauskaa :)
Annan tässä kauniin tunnustukseni mukaville työtovereilleni, jotka uutterasti ja itseään säästämättä ovat paneutuneet kanssani Kassun tuloon.
Ihania ootte. Kaikki <3

Oh dear, oh dear!

Vähän varusteasioista. Paino sanalla vähän, koska paljoon on helppo sortua. Paljosta tarpeellisesta syntyy kyllä helposti mielikuva, kun selailee netin kissatarvikkeiden kauppaajia. Voi herttileijaa! Pää tässä menee pyörälle. Helposti unohtuu tuo vähän.

Noh mutta, tarpeellista ovat:

• ruoka- ja vesikupit
• mukavat nukkumapedit
• kiipeilyteline/raapimapuu
• potta (hiekkalaatikko)
• hiekka
• kynsisakset
• hammasharja (aion yrittää ;))
• harja
• ulkoiluvaljaat
• matkalaukku (kuljetusboksi)
• leluja
• punkkikarkote (tästä en oo ihan varma)
• punkkipihdit (näitä jo löytyykin meiltä useampia)
• ja
• ja
• ja...

Jäikö jotain oikeesti tarpeellista pois? Sanokaa te viisaammat.
Mulle itselle muistiin: Vähän on kaunista.

Ensitapaaminen

Pienen kissan katsetta,

pehmeän tassun kosketusta.

Sydänalassa lepatusta,

hellien tunteiden tulvahdusta.

Ajatusten myllerrystä,

kissatoiveiden täyttymistä.

Uuden ajan aloitusta,

innolla tulevan odotusta.

Ihka niin ensimmäinen omatekemäni runo. Pienen kissan pennun näkeminen, kokeminen, sylissä pitäminen laittoi hyvin piilossa olleen runosuoneni pulputtamaan.
Paljon muutakin on pulputtanut. Kuten Reijon ja minun suut. Koko kotimatkan Nurmijärveltä Helsinkiin. Kun me innostutaan, ei toiselle paljon suunvuoroa jää. Niinpä puhuttiin päällekäin. Suunniteltiin tulevaa, Kassun kotiin tuloa. Mitä kaikkea hankitaan. Lomaakin on vähän siirrettävä. Kumpikin haluaa olla totuttelemassa arkeen Kassun kotiutuessa meille.

Ensi yöstä lupaa tulla (jälleen) vähäuninen. Ei tässä valtavassa tunnemylläkässä nukkumaan pysty.
En valita. Näin tärkeän asian takia kannattaa kyllä yksi yö (jälleen) valvokin :)

Kuvat Tiikerililjan kissalan kotisivulta

Mä sulan tähän paikkaan

Kävimme Kassun kasvattajan Elinan kanssa kirjeenvaihtoa. Näin hän kuvailee Kassua:

"Kasmirri on touhukas ja tietyllä tavalla rehellisen avoin kollipojan alku. Hän on luonteeltaan sopuisa, ja esim. kynsien leikkuuharjoitukset on Kasmirrin kanssa alkaneet hyvin. Kuvailisin Kasmirria myös sanalla touhukas. Aiempiin pentueisiin verrattuna koko pentue on melko rauhallinen, mutta riehuhetkinä vauhtia kyllä Kasmirrillakin riittää! :) Kasmirri on siitä hauska tapaus, että hänellä on aina vähän niinkuin pilke silmäkulmassa! Se on pienellä kissalla hyvä asia, ei elämää kannata elellä otsa kurtussa!"

Huokaus! Tulostan tämän tekstin kauniille paperille ja taittelen siististi. Sujautan tyynyni alle ja näen ensi yönä Kassu-unia <3

Pienten tassunaskelien lähestymistä

Tänään tätä kirjoittaessani olen uuden ajan kynnyksellä. Ovi tulevaan on jo raollaan. Kynnyksen yli siirtyminen vielä edessä. Erään tärkeän, tärkeän päätöksen tekeminen.

Hetkeksi ajassa taaksepäin.

Miten ensimmäinen ajastus omasta kissasta syntyi? Se syntyi yhtä hiipien hiljaa kuin kissan askeleet.
Kuinka kissa otti paikkansa ajatuksissani ja sydämessäni ennen kuin itse edes tiesin siitä. Varoen, hitaasti mutta päättäväisesti lähestyen. Niin kuin vain kissa osaa.

Tyttären Sarin kissaa hoitaessani, sille viiden tähden palvelut tarvitessa antaessani, omakissa-ajatus alkoi itää. Mutta niin varkain, etten sen synnystä pysty enempää kertomaan. Herra Sir Luizille hotellin sviitteineen ja 24/7 palvelut tarjotessani minusta tuli kissan ystävä ja hieman sen sielun elämää ymmärtävä onnellinen palvelija. Kaikki kissaihmiset varmasti ymmärrätte, mistä puhun. Muille sitä ei pysty edes selittämään.

Netin olen selannut puhki etsiessäni kissatietoutta. Tietoa on tulvimalla, mutta tuntuu etten sitä tarpeekseni saa. Jossain vaiheessa aloin tutkia kissarotuja poissulkutekniikalla. Kaikista maailman roduista mieleisimmäksi osoittautui eurooppalainen. Upea, kunnon peruskissa.

Seuraava vaihe kohti tätä päivää oli kissojen kasvattajien seulominen. Siinä suurena apuna ovat liki kaikilla kasvattajilla olevat omat nettisivut. Selasin niitä avoimin mielin. Luin joka ikisen sanan ja tutkin kaikki kuvat tarkkaan.
Itse kunkin kasvattajan sivut kertovat paljon olemalla sellaisia kun ovat. Persoonallisuus tai sen puute näkyy niistä selkeästi. Ymmärrän, ettei kaikilla ole kirjallisia kuvaamisen taitoja. Tai ettei kaikilla ole valokuvauksen taitoja, mutta niihin olisi hyvä jokaisen kasvattajan kiinnittää huomiota. Puhumattakaan nettisivujen luomisesta ja ylläpidosta. Sillä juuri näillä asioilla tehdään tärkeä ensivaikutelma.

Toistuvat vierailut eri kasvattajien sivuilla johtivat sen oikean kasvattajan löytymiseen. Tiikerililjan kissalan sivut tulvivat hyvää mieltä, lämpöä ja rakkautta kissoihin. Tallensin sen suosikkeihini ja jäin odottamaan pentu-uusia.
Niitä alkoikin kuulua alkuvuodesta. Pikkuviisikko syntyi 7.4.2013. Olin tuolloin matkoilla pidemmän tovin ja palattuani sain lukea, että kolme pennuista olivat jo saaneet uudet kodit. Kahdesta vapaasta pennusta toiseen ihastuin saman tien. Ei niin ettei toinenkin olisi ollut söpönen, mutta nämä tykästymisasiat ovat vaan sellaisia henkimaailman asioita.

Kaiken aikaa, omakissa-ajatuksen kehittyessä, lanseerasin ajatusta Meidän omakissasta myös miehelleni Reijolle. Reijolla on itse asiassa enemmän kokemusta kissasta perheenjäsenenä kuin minulla, mutta ajatus omakissasta tässä elämän vaiheessa ei ollut mitenkään yhdellä tassun heilautuksella selvä. Eikä toisellakaan.
Onneksi hiljaa tulee hyvää. Niin tässäkin asiassa.

Takaisin nykyhetkeen.

Tässä istun. Sormet kulkevat näppiksellä ja ajatuksissani risteilee vähän aikaisemmin käymäni puhelin keskustelun sisältöä. Ihastuin Tiikerililjan kissalan kasvattajan Elinan iloisen raikkaaseen ääneen. Lämpöön jolla hän kertoili omasta kissahistoriastaan ja nykyisistä kissoistaan. Kuinka valloittavasti hän kuvaili Tiikerililjan Kasmirria "Kassua", jota lähdemme tapaamaan ensi tortaina.

Jos tänä yönä uni tulee, se taatusti vilisee kissajuttuja :)