Humppaveikot

Voi kissanpojat sentään!
Kaikkea kivaa ollaan saatu nähdä ja kokea Kassun ja Keken kanssa. Pojat ovat vauhtikaksikko. Vilskettä ja vilinää riittää. Toki väliin mahtuu lepohetkiäkin. Silloin voisin vain istua ja katsella kissalastemme suloista unta.

Ihan niinkuin pienten touhukkaiden lastenkin on Kassun ja Keken säännöllinen ulkoilu hyvää energian purkua. Valjastelussa molemmat ovat mestareita. Kävelevät ja juoksevat reippaasti.
Välillä on toki poikettava nuuhkimaan tienvierustoja, varmistettava missä veli kulkee tai vain haluttava mennä juuri päinvastaiseen suuntaan kuin mikä tarkoitus on. Siis mikä meidän ihmisvanhempien toivoma ja tarkoittama suunta on.

Leikkisästi olemme nimenneet pojat humppaveikoiksi. Poikien juoksutyyli kun jostain syystä muistuttaa humpahtelulta. En osaa tarkemmin selittää. Se on vaan niin touhullisen... sellaista... noh, humpahtelevaa.

Yhteiskävelystä ja humpahtelusta tässä pieni videokooste.

Pääsääntöisesti matkanteko sujuu mallikkaasti. Olemme melkein aina yhtämieltä kulkusuunnasta.
Toisinaan on tilanteita, jolloin narut menevät ristiinrastiinsolmuun ja taluttajalta loppuvat kädet kesken.

Toisinaan taas poikien keskinäiset näkemykset menosuunnasta ovat vastakkaiset :D

Erimielisyydet eivät kuitenkaan kauaksi kanna.
Ulkoilun jälkeen uni maittaa. Päikkärit nukutaan aina yhdessä <3

Veljekset

Elämällä on omat odottamattomat käänteensä. Ennalta arvaamattomat asiat, jotka ovat kuin jossain valmiiksi mietitty. Paljon ennen kuin me itse niistä tiedämme.

Meille on kotiutunut Keke, Kassun veli. Poika jolla jo oli koti, mutta jolle jouduttiin täysin itsestään riippumattomista syistä etsimään uutta kotia. Parin päivän miettisen jälkeen meille Reijon kanssa oli selvää, että Keken koti on meillä. Tunne, että näihän sen kuuluikin olla, on vahva.

Keke on mutkan kautta tullut kotiinsa.
Veljekset saaneet toisensa.

 

Toimintaa, touhua ja vikkeliä käpäliä on riittänyt. Poikien yhdessäolo on hellyttävää. Siinä on roimaa painivoimaa ja herkkiä yhdessä olemisen hetkiä. Kassu hellii ja hoivaa veljeään johon Keke vastaa ilmiselvästi nauttien.

Saaressa olemme käyneet kertaalleen ja Kekeä on kehuttava kunnolla. Poika on reipas valjaissa ja uusissa tilanteissa. Puihin kiipeäminen on verissä. Kassu ja Keke ovat yhdessä hoitaneet Saaren oravien virkaa :D

Keke on kaunis kuin karamelli. Punatäplikäs kollipoika kooltaa hieman isompi kuin Kassu. Leikkisä, utelias, päättäväinen. Sopuisa ja tarkkaileva.
Ja herttaisen ihana poika kellahtamaan untenmaille ihan just silloin kun uni tulee.

Tervetuloa siis Kassun ja Keken tarinoiden pariin.
Menoa ja meininkiä ei meiltä ole puuttunut. Siitä jatkossa lisää.

Lakanajuhlat

Lakanoiden vaihdosta on tullut hauskaa ajankulua ja huvia meille lakanoiden vaihtajille. Niin hiljaa emme osaa vaihtoa tehdä, ettei Kassu heräisi vaikka syvästä unestaan osallistumaan tähän riemukimaraan.

Kassu ottaa ilon irti hulmuavista lakanoista ja tyynyjen pöyhinnästä. Hyppii, pomppii ja sukeltaa lakanoiden, peittojen ja tyynyjen sekaan.

 

Kassu nauttii pehmeistä vuodevaatteista ja toisinaan torkahtaakin kesken kaiken. Silloin luonnollisesti pidetään tauko. Eihän lapsen unia saa keskeyttää :)

Kaikissa muissakin kodin puuhissa poika viihtyy hyvin mukana. Seuraa tiiviisti mitä milloinkin puuhamme ja osallistuu touhuihin pienen kissanpojan innolla.
Saapa nähdä kuinka jatkossa. Meille kun on kotiutunut eräs, jolle Kassu myös haluaa huomiotaan jakaa.

Tästä pian lisää. Pysykäähän kanavalla :)

Kassu ja Sir Luizi

Etukäteen jännitti Kassun ja Sir Luizin ensitapaaminen. Eikä kuulkaa jännitykset menneet hukkaan. Jos olisin kuvitellut että pojat ovat heti käpälää toistensa kaulalla, olisin pettynyt. Rehellisesti on myönnettävä, että toiveena oli vain että molemmat ovat hengissä kun Sari tulee Sir Luizia hakemaan.

Vähän taustaa:
Sir Luizi on vanhapoikaseniori, pian 15-vuotta täyttävä omaehtoinen kissavanhus. Vetreä liikkeissään mutta jähmeä uusien asioiden omaksuja. Kuka sitä enää tuossa iässä tapojaan muuttaa. Se on hyväksyttävä.
Kaikenlisäksi meidän koti on ollut Sir Luizille viiden tähden hotelli kaikkine palveluineen ja huomionosoituksineen ympäri vuorokauden aina kun Sari on reissannut maailmalla. Niinpä en odottanut riemusta kirmaavaa kissavierailijaa kun hotellin onkin nyt vallannut pieni kollipoika.

 Jännitin kovasti ja samalla toivoin parasta.

Vierailu alkoi lain luennalla. Kassulle tehtiin sähisten ja muristen selväksi, ettei seura kiinnosta. Sir Luizi piti etäisyyttä ja aluksi Kassu noudatti tätä toivetta.

Kassun kiinnostus ja halu lähestyä Sir Luizia lähenteli lopulta itsesuojeluvaiston puutetta. Poika seurasi kuin hai laivaa vanhaa herraa, joka selvästi koki olevansa kiikissä. Täydellisen lirissä tämän pikku peijoonin kanssa. Ovia oli suljettava, ruokailu- ja pottapaikat eroteltava jotta äkillisiä yhteentörmäyksiä ei tulisi.

Kun sitten Kassu veteli pitkiä päikkäreitä, sai vanha herrakin hengähtää. Lepo kelpasi.

"Hetkinen hovimestari. Sviittini järjestelyissä on moitittavaa. Olette näköjään tehneet tänne kaksoisbookauksen. Se on ennenkuulumatonta. Ja hyvänen aika sentään tätä vuodetta. Sen tulisi olla kingsize!"

Tätä kirjoittaessani vanha kissaystävämme on matkalla Sarin kanssa omaan kotiinsa.
Molemmat kissat ovat kokonaisina. Me Reijon kanssa olemme uupuneita jatkuvasta varuillaan olosta ja vahtimisesta, mutta tyytyväisä kun vierailusta selvittiin ehjin kissoin. Selän puolelle juuttuneet silmätkin voimme palauttaa paikoilleen.
Oikein, oikein myönteisesti asioita miettien ehkä hivenen pientä lähestymistä näiden kahden välillä tapahtui. Ihan joka kerta ei Sir Luizi sähissyt Kassun nähdessään. Seniorin tuntien se on jo paljon se.

Uutta ja jännittävää on tulossa. Elämänkäänteiden kuljettamaa sattumaa. Ennalta täysin arvaamatonta mutta kohdalle osuneena juuri meille tarkoitettua.
Siitä tuonenpana lisää.

Kalastaja-Kassu

Juomakuppi on paikka jossa Kassu mielellään käpälänsä kastelee. Ensin molemmat etutassut ja sitten vasta kieli. Lopuksi tassujen lipominen kuivaksi. Tämä on Kassun juomarituaali. On vähän märkää juomakuppien ympärillä (huoltojoukkojen kommentti).

Tiikerililjan kissalassa pennut saivat ensimmäisen kosketuksen veteen.
Kassu on jo pienestä kastanut käpälänsä rohkeasti isompiinkin vesiin ja nostanut saaliin kuiville.

Kuva ja kuvateksti Elina Lilja, Kassun kasvattaja

Kassu sai Saari-ystävältämme lahjaksi Robofish-kalan. Kuumana hehkuvaan kesäpäivään sopi mainiosti vesileikki.

 

Ei ole kalastustaito ruostunut. Sai kuin saikin kalan kuivalle kalliolle. 

Ihana taitava sinnikäs Kassu <3

Kassun reipas veli etsii uutta kotia!

Lisäys 12.8.2013: Onneksi elämässä on tapana asioiden järjestyä. Niin tälläkin kertaa. Keke on saanut uuden kodin :)

Sana kiertämään kaikki kissaihmiset!

Kassun veli Tiikerililjan Kellikolli "Keke" etsii uutta kotia. Keke on reipas ja seurallinen punatäplikäs nuoriherra, joka itsestään riippumattomista syistä on joutunut tilanteeseen, että edessä on uuden kodin etsintä. Ikää Kekellä on Kassun tapaan 4kk.

Tiedustelut Tiikerililjan kissala / Elina Lilja

Neljä kuukautta

Kassun kanssa aika ei ole tullut pitkäksi. Päinvastoin. Se tässä vähän huolettaakin
Ajankulumisen myötä Kassukin kasvaa. Tätä pentuaikaa kun toivoisin jatkuvan vielä pitkään. Siitäkin huolimatta, että välillä Kassun pentumainen innostus ja vilkkaus saa pään pyörälle. Tuntuu että silmissä vilisee kun Kassu painaa kaasukäpälää. Ihan kuin meillä olisi useampi kissa kun Kassu kirmaa paikasta toiseen vauhdilla, jota silmillä ei tahdo erottaa. Suora häntä suurin piirtein näyttää missä poika hetki sitten olikaan menossa. Muuta en nimittäin Kassusta ehdi tajuta kuin sen ohi kiitävän sojottavan hännän.

Hyvin olemme tottuneet toisiimme. On jo syntynyt yhteisiä asioita, yhdessä olemista ja tekemistä. Kassu on mielellään meidän lähellä. Tunne on molemminpuolinen. Tätäkin kirjoittaessani Kassu pötköttelee tässä pöydällä, läppärin kannen takana.

Tänään Kassu täyttää neljä kuukautta.

On vielä pentu, vaikka kokoa onkin jo karttunut. Moni on hämmästynyt kuulessaan pojan olevan vasta pentukissa. Kyselevät, että kuinkas isoksi meinaa kasvaakaan kun nyt on jo noin iso.
Aikahan sen näyttää. Eikä mitään kiirettä ajan kulumisen kanssa. Nyt nautitaan näistä ihanista pentukissa hetkistä.

PS. Olenpahan vaan sitä mieltä että kyllä kollipojalla kokoa on oltava. Kuinkas sen muuten rimpulasta erottaisi :D

Tuolioleilua

Kassu saa varsin vapaasti elellä kotosalla. Kulkea paikasta toiseen ja valita oleilu, kujeilu ja nukkumapaikat mielensä mukaan.
Yksi ehdoton ei meillä kuitenkin on. Se on ruokapöytä. 
Eipäs nyt hihitellä siellä, että mitenkähän toi tollanen onnistuu ;)

Ehdottoman määrätietoisia saamme kyllä olla pöytäkiellon kanssa. Toisinaan kielto harmittaa Kassua kovasti.

Mutta mitäs me yhdestä pöydästä kun on monta mukavaa tuolia.

Tuolit ovat vastapainoa pöytäkasvatukselle. Tuoleilla oleillaan, kiipeillään, poseerataan, nukutaan.

Mitä tulee pöytäkieltoon, sille Kassu näyttää hihittelevän yhdessä teidän kanssa :D