Kevät on ollut arkea ja juhlaa

Keke on niin hyvä kertoja, että annetaan pojan kertoa kevään kuulumisia.


Okei, moikka kaikki! Ihan ensteks tärkein: Me ollaan Kassun kanssa nyt neljä vuotiaita. Joo, synttärijuhla oli pari viikkoo sitten vaik ensin oltiin sitä mieltä ettei mitään sen kummempia juhlallisuuksia tarttis. Tarkkaan ottaen mamma ja pappa oli sitä mieltä. Pappa sano että tää on sellainen välivuosi tää neljä. Ai jaa... Mun mielestä kaikki vuodet on ihan täysiä ja kokonaisia... Ja et synttäreitä kuuluu juhlia - et saa lahjoja - ihan joka vuosi.
Noh päästiin yhteisymmärrykseen ja bileet pidettiin. Mä toimin portsarina ja huolehdin vieraiden vetimistä. Ihmisille tarjottiin niiden herkkui ja me saatiin lahjoja. Mä tykkään hiirestä jonka sain. Oon aika mustis siitä. Tarkkana kattelen ettei muut vie. 
Kassu keskittyi kuvattavana olemiseen. Meidän linssilude :)

Kevät on menny silleen mukavasti töitä tehdessä ja levätessä. Ollaan oltu kovasti avuksi kotitöissä. Viikkailtu lakanoita ja valvottu ruuanlaittoja. Mun tärkee tehtävä on tarkistaa pesutupaan menevät pyykit. 

Välillä me on sit tuunattu itteämme ja toisiamme.

Kaikki uudet jutut me tietty tarkistetaan huolella. Pappa osti uuden repun ja se oli sisään ajettava. Kuva vähän epätarkka, mut halusin sen tähän että näette kuin huolella me kaikki vastuulliset tehtävät suoritetaan.

Mä olen tarkkaillut parvekkeella lintuja. Älkää antako kuvan hämätä. Tarkkana täs ollaan. Huomasin kerran kuinka hyvin pää pysyy pystyssä vaikka nukkuis ku laittaa leuan tolleen tohon reunalle. Antaa valppaan vaikutelman vaik ei ihan hereillä oliskaan. Tiputkin tulee helpommin parvekelasin taakse ku ne luulee mun nukkuvan.

Kassu on innostunut kirjoista. Lukee muutaman sivun aina kun se on mahdollista. Kassu on meidän älykkö.

Touhuu on ollu silleen paljon et kunnon päikkärit on maistunut. Meil on kummallakin omat lempipaikat. Välillä ne on ihan lähekkäinkin.

TämmöIstä meillä täällä Kassulassa. Ootellaan jo kovasti Saareen pääsyä. 
On täs pikkuisen vielä maltettava. Mamma ja pappa lähtee matkalle ja meille tulee meidän suosikkihovimestari pitään seuraa. Mut sit alkaa olla jo saarikesä lähellä. Ei maltetais enää kyl oottaa.

... ja näin komeita meist on Kassun kanssa tullu, pyys Kassu sanomaan :)

Hyvää kevään jatkoa kaikki te siellä <3

toivottaa Kassulan väki

Kassu ja Kermit

- pieni kriisi ja kuinka siitä selvittiin


Kun Kassulassa otetaan puheeksi blogiasiat, kääntää Kassu koko keskustelulle selkänsä. Vetäytyy omaan seuraansa, eikä ole kuulevinaankaan valokuvaamiseen liittyviä ääniä. Kassu, joka on pienestä pitäen viihtynyt kameran edessä???

Tätä oli jatkunut jonkin aikaa, kun Keke valaisi asiaa: 

"Se on kuule mamma mustis. Joo, sitä harmittaa kun se ei omasta mielestään koskaan ole saanut kertoa mitään juttua täällä blogissa. Ja mä oon kertonut aika monta."

"Ihanko totta? Sellaistako Kassu on miettinyt? Oikeassahan Kassu siinä kyllä on. Enemmän Keke sinä olet täällä ollut äänessä ja kuin Kassu."

"Niin ku mulla on parempi ääni ja olen hyvä tarinan kerto.."

"Ei kuule Keke mennä nyt tuolle linjalle. Hyvä olet juttuja kertomaan, mutta onhan meidän Kassullekin annettava mahdollisuus kertoa, jos niin haluaa. Missäs se poika nyt on? Tästä täytyy jutella Kassun kanssa."

"Se on toimistolla."

"Kassu hei! Kuuletko siellä ylhäällä? Mulla olis sulle ehdotus: Mitä jos tehtäisiin juttu blogiin ja saisit olla kertojana. Mitä tuumaat?"

"Ooookei...? Kerro lisää.

"No kuule voisit ihan itse päättää, mistä haluaisit kertoa. Oisko sulla just nyt jotain ajankohtaista mielessä, mistä voitaisiin ottaa kuvia ja kertoisit siitä sitten ihan itse?

"Saisko se olla ihan mitä mä itse haluan? Ihan mitä vaan?"

"Ihan mitä itse haluat."

"Tätä täytyy miettiä..."

"Mä tiedän! Kerron mun ystävästä Kermitistä. Ok?!?"

"Sopii oikein hyvin :) Tule alas sieltä niin tehdään se juttu."
.....


"No niin, yks, kaks, yks, kaks - kuuluuko?
Mä sanelen ja sä mamma sit kirjotat, eiks näin?
Voinko aloittaa?"

"Kröhöm" -

"Mulla on hyvä ystävä. Se on sammakko ja sen nimi on Kermit. Mamma on kertonu, et aikoinaan ihan hirmu kauan sitten kun se oli lapsi tuli telkkarista Muppet Show ja Kermit oli sen porukan hauskin mamman mielestä. Kerran sit jo aikuisena mamma sai lahjaksi Kermitin. Sitä tekoo se on meidän nojatuolissa istunut. Välillä mamma ottaa se syliin ja kertoilee hauskoja Muppet muistoja, mitä se nyt enää muistaa... niin mamma, juu en mä tarkoita et olisit huonomuistinen. Sähän usein sanot, et mitenkäs se nyt menikään... eiks se tarkoita et ihan kaikkea ei enää muista...?"

"No okei, mä jatkan. Ollaan muuten juu tubesta katteltu katkelmia Muppeteista. Sillä tavalla oon oppinu tuntee Kermitiä ja tykkään siitä kovasti. Miss Piggy on kyl hieno, mut sitä meil ei oo tääl kotona."

"Otatko mamma nyt sit meistä yhteiskuvii?"

"Onks mulla hyvä ilme? Ja Kermitillä kans? Sori, mut Kermit ei sit millään osaa pitää suutaan kiinni."

"Mä tykkään Kermitistä, koska se on kiltti. Välillä mua harmittaa, kun Keken kanssa painiessa jään alakynteen. Sellaista ei ollu ennen. Vasta viime syksynä kun Keke kävi pallitohtorilla, ni se on alkanu painiin ku kunnon kolli. Ei anna mun körmyyttää sitä, niin kuin aikaisemmin. Olin silleen niinku niskan päällä useimmiten, juu nou. Mut en enää. Kun mua sit harmittaa ja vähän väsyttääkin Keken kanssa painiminen, mä vetäydyn Kermitin viereen. Se on siinä ihan hiljaa. Kaverina."

"Yhdessä on hyvä olla <3"

"Kyl Keke edelleen on mun oikea bestis, mut en mä halunnu siitä kertoa. Kylhän te sen tunnette."

"Näin meidän kesken. Mulla oli pääsiäisenä heila. Oikee Pupu <3

Pitelin sitä kainalossa ja katselin sitä silmiin. 

Keke sano, et oon ihastunut. En mä käynny kieltämään.

Kyl mä taisin olla."

Aurinkoista viikonlopun jatkoa toivotetaan täältä Kassulasta teille kaikille.

terveisin Kassu & Co.

Kun meri vetäytyi

ja muutama korkeampi paikka


Keke kertoo:

"Me kateltiin mamman kanssa tässä yks päivä vanhoi valokuvii. Mamma kyl sanoo, ettei se ole kuvien katselua, jos näppiksen päällä lepää. Olen kyllä eri mieltä. Tulin nimittäin huomanneeksi sellaisia kuvia, joista me ei olla täällä blogissa vielä kerrottu. Mamman kanssa niitä yhdessä katseltiin ja sovittiin, et mamma laittaa ne esityskuntoon ja mä saan kertoo niistä tarkemmin."

"Noh, nyt siirrytään ajassa taaksepäin viime syksyyn. Aikaan jolloin kesälle oli jo sanottu hei-hei. Aurinko paistoi. Kuulakkaat aikaiset aamut, niistä me kaikki tykätään. Käveltiin tonne merenrantaan, paikkaan missä hiekkaranta on matalaa. Saadaan Kassun kanssa mielin määrin tassuja kastella.
Mutta mitä ihmettä, hei! Merta ei näkynyt missään. Tai ainakaan ei omalla paikallaan."

"Ei meistä kukaan silmiään uskonut. Rantaan oli ilmestynyt pitkä niemi, joka oikeasti on merenpohjaa. Tasaista sileää hiekkaa horisonttiin asti. Meitä nauratti toi varoituskyltti. Oikein on äkkisyvästä varoittaa - mutta kun sitä ei nyt missään ollutkaan."

"Käveltiin ja ihasteltiin. Lopulta pysähdyttiin ison kivikokoelman luo. Pappa kertoi, että ne on meren kiviä, oikeasti veden alla. No näin me Kassun kanssa jo ehdittiin funtsia, että jotain erityistä niissä oli, koska ne oli täynnä ihan uudenlaisia hajuja. Kivet me tutkittiin tarkkaan. Ja kivien kolot, tietty." 

"Siel rannalla oli muitakin ihmettelemässä meren katoamista. Me Kassun kanssa oltiin kivien koloissa tarkkoina ja vaanittiin ohikulkijoita. Jotkut tuli mamman ja papan kanssa jutteleen, kun huomasivat et me ollaan mukana. Ulkoilevat kissat täällä kaupungissa on kuulemma harvinainen näky. Saadaan usein juttuseuraa kun liikutaan kimpassa. Se on kivaa."

"Kun rantakivet oli tutkittu ja mamma ja pappa juoneet retkikahvit jatkettiin matkaa. Palattiin sinne oikealle rannalle. Mä tutkin kaislikon reunat tarkkaan, koskaan kun ei tiedä mikä siellä saattais lymyillä. Täs kohtaa Kassu oli vetäytynyt meidän mersuun. Se tykkää olla sen kyydissä."

" Siinä rantaa kierrellessä mä äkkäsin mielenkiintoisia puita. Pari oli sellaista, et tein lähempääkin tuttavuutta. Mun sydän lyö lämpimiä pumpsautuksia jokaiselle puulle. Viihdyn korkealla. Mamman mieliksi mä vähän poseerasin kans. Eiks oo aika komee sälli tuol puussa?"

"Puut on paikkoja, joista mua ei saa millään pois. Käytiin papan kanssa vaihtokauppakeskustelut, jotka johtivat mun kannalta toivottuun lopputulokseen. Jatkoin matkaani kotiinpäin papan harteilla. Se on puiden jälkeen mun bestispaikka. Pappa kertoilee mulle kävellessä kaikkia mielenkiintoisia juttuja. Matka taittuu mukavasti. On mulla sydämessä ihan oma paikka papalle kans <3"

"Tämmöinen seikkailu meillä oli sillä kertaa. Oliks kiva?"

Oikein hyvää sunnuntaipäivän jatkoa ja alkavaa viikkoa teille kaikille meiltä kaikilta täältä Kassulasta.