Kohtaaminen

Kassun ja Keken kanssa ulkoillaan säännöllisesti säät huomioon ottaen. Syksyn myötä kurjat sade-sumu-kökkökelit ovat lisääntyneet. Silloin pysytään visusti kodin lämmössä.

Tässä taannoin oltiin kävelyllä kauniin aurinkoisessa säässä. Vastaan tuli Koira. On niitä ennenkin tuollaisia otuksia tavattu, mutta tämä kaveri olikin ensimmäinen lajissaan joka sai Kassun ja Keken mielenkiinnon heräämään.

No juu, ensin oli tietty karvat pystyssä ja hännät paksuina.Sehän on selvä.

Koiralla oli oikea lähestymistapa. Muina koirina, kaukaa katsellen ja ilman hännän heilutusta. Heiluva häntä kun tuntuu olevan kaikkea muuta kuin ystävällinen ele Kassun ja Keken mielestä.

Niin siinä sitten kävi, että kun Koira jatkoi isäntänsä kanssa matkaa, jäivät Kassu ja Keke haikeina katsomaan perään.

"Sinne se nyt meni, vaikka oltais voitu sen kanssa leikkiä."

Joskus näinkin. Koirien kanssa :D

Rakennustöitä

Kassulaan on kannettu suuria laatikoita.
Laatikot on tutkittu, avattu ja sisältö virheettömäksi todettu.
Testimielessä tavaraa kokeiltu.
Yhdessä koottu.

 

Lopputuloksesta saa nyt kahteen kissaan nauttia.

Majakka aurinkoparvekkeella on kotiutunut Kassun ja Keken uudeksi kiipeilytorniksi :)

Äidin poika

Kävimme Keken kanssa korkkaamassa pojan näyttelyuran alkaneeksi Masalassa 12.10.2013. Olimme jännitystäpinöissämme siitäkin huolimatta, että Kassun kanssa olemme ja kahdet näyttelyt kokeneet.

Kekeäkin aluksi jännitti. Lääkärintarkastuksessa tarjottiin lääkärille murinat. Tosin pienet ja hennot, mutta kuitenkin.
Omissa rattaissa ja häkissä Keke viihtyi oikein hyvin, mutta kun oli aika lähteä tuomaria tapaamaan, olivat kaikki neljä käpälää tehokkaassa käytössä kun poika yritti vakuuttaa ettei ole aikeissa mennä minnekään. Järjestäjien toimesta oli kaikille kissavieraille jaettu pienet leikkihiiret. Ne ovat Keken lemppareita.

Siitähän se sitten lähti.

Ensimmäinen tuomarin tapaaminen oli sen verran täysilläoloa, että uni maittoi. Hiekkalaatikko tarjosi hyvän paikan lepuuttaa itseään, vaikka vieressä olisi ollut ihan oikea petikin.
Huomaatteko muuten Keken posken. Eikös ole komean kollimainen? Vaikka laatikon reuna olikin vähän avuksi ;)

Kutsu kävi mennä tuomarin pakeille vielä toistamiseen kisaamaan tuomarin parhaan nuorisoluokan kissan tittelistä yhdessä kolmen muun hienon kissan kanssa.
Sinne mentiinkin jo ihan tottunein ottein. Ei mitään käpälillä haromista ja kiinni pitämistä. Katseltiin ympärille ja ihmeteltiin toisia kissoja.

Tuomarin parhaan nuoren titteli meni hienolle täplikkäälle kilpakumppanille. Onnea voittajalle!


Keke sai hyvät tuomariarviot ja kisatulokseksi tuli
EX1 ja värin paras.

Tuomarin arviointilipukkeesta nousi yksi kommentti ylitse muiden.

Äidin poika <3

 Tätä on luettu jälkikäteen useamman kerran :)

Purkkipää

Korit ja laatikot kirjaimellisesti pursuavat kissaleluja, mutta mitä niistä kun on tarjolla tyhjä purkki. Leluista hauskin. Ja ahtain.

Meidän Touho-Keke <3 Ei ahtaan paikan pelkoja. Se tuli selväksi.
Kassu omaan rauhalliseen ja tarkkailevaan tyyliinsä pysytteli takavasemmalla. Mitä nyt muutaman kerran tuli huolehtimaan purkipää veljestään :)

Yksityiskohtia

Meillä on nykyään paljon pörröisiä, pehmeitä ja viehättäviä  yksityiskohtia.
Kauniin muotoisia ja värisiä silmiä.
Kiiltäviä turkkeja. Sileää karvaa.
Tyylikkäitä raitoja. Söpöjä täpliä.
Upeita käpäliä. Pehmeitä anturoita.
Sulavalinjaisia häntiä.

 

 

Yksityiskohdista muodostuu kaksi ihanan laadukasta kokonaisuutta.

Kassu

Keke

 Kassulan pojat <3