Pienen kissan katsetta,
pehmeän tassun kosketusta.
Sydänalassa lepatusta,
hellien tunteiden tulvahdusta.
Ajatusten myllerrystä,
kissatoiveiden täyttymistä.
Uuden ajan aloitusta,
innolla tulevan odotusta.
Ihka niin ensimmäinen omatekemäni runo. Pienen kissan pennun näkeminen, kokeminen, sylissä pitäminen laittoi hyvin piilossa olleen runosuoneni pulputtamaan.
Paljon muutakin on pulputtanut. Kuten Reijon ja minun suut. Koko kotimatkan Nurmijärveltä Helsinkiin. Kun me innostutaan, ei toiselle paljon suunvuoroa jää. Niinpä puhuttiin päällekäin. Suunniteltiin tulevaa, Kassun kotiin tuloa. Mitä kaikkea hankitaan. Lomaakin on vähän siirrettävä. Kumpikin haluaa olla totuttelemassa arkeen Kassun kotiutuessa meille.
Ensi yöstä lupaa tulla (jälleen) vähäuninen. Ei tässä valtavassa tunnemylläkässä nukkumaan pysty.
En valita. Näin tärkeän asian takia kannattaa kyllä yksi yö (jälleen) valvokin :)
 |
| Kuvat Tiikerililjan kissalan kotisivulta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti