- ihan pikkaisen koiran hajuja kissablogiin ;)
Kummalliset ja perin kiinnostavat eläimet eivät Saaresta lopu. Kassulan väkeä tuli tervehtimään Koira. Hiukkapikkasen ihmisvanhempia arvelutti kuinka tapaaminen sujuisi. Onneksi ihan turhaan. Koira osasi käyttäytyä. Esiintyi rauhallisen etäisesti. Ei tehnyt itseään tykö. Eikä kertaakaan heiluttanut häntäänsä. Siksi lienee saikin Kassun peräänsä kun ensin oli hetki tuumittu.
Mitään suurta ytsävyyden alkua ei tästä tapaamisesta syntynyt, mutta hyvin mahtuivat Koira ja Kassulan pojat samaan pihaan. Kaikessa rauhassa toisiaan katselemaan ja varovaisesti peräkkäin kulkemaan.
Koira on rodultaan Whippet ja luonteeltaan rauhallinen kuin lammas <3
- kaikenlaista vaanittavaa
Onhan näitä. Otuksia, joita kollipojat vaanivat ja
ihmettelevät. Pikku ötököitä ihan joka lähtöön. Surisevat ja pöriset
niin että. Siinä menee kollipoikakin joskus ihan sanattomaksi.
Linnut ovat ihan parhaita. Koolla ei väliä. Niitä vaanitaan sopivan
etäisyyden päästä ja niiden perään singahdetaan juoksuun. Monta
herkkupalleroa on ehtinyt alta pois.
Nopeita ovat :)
Kesäkuumalla nesteiden nauttimisen tärkeyttä ei voi liikaa alleviivata. Varsinkin kissoilla, jotka tunnetusti eivät - ainakaan kaikki - ole kovin veden perään.
Noh, Kassulan veljeksillä ei tällaisia estoja ole. Saaressa on muutamia juomavedeksi kelpaavia vesipisteitä. Kun kohdalle osutaan, laitetaan vain vesihana auki. Pojat hakeutuvat itse juoma-automaatille.
Näin se menee:
Hetki juomista ja vesileikkiä.
Sitten taas kävelylenkki jatkuu :)
Saaressa on puita. Pal-jon. Monen korkuisia ja rungoiltaan eri paksuisia. Kollipoikien kiipeilytelineitä. Vierivieressä, metsän täydeltä.
Asiaan kuuluu kiipeilypuun huolellinen valinta. Kassu ja Keke ovat jo
harjaantuneita puiden tarkkailijoita. Harvoin enää sihti pettää ja
kiipeilypuuksi valikoituisi vaikkapa koivu. Tuo liukas pintainen puu,
johon (vahingossa) loikatessa tullaa alas yhtä nopeasti. Ei ole pitoa
ei.
Havupuut ovat rungoiltaan kiipeilyyn sopivimpia. Erityisesti mänty,
jonka runko on usein tyvestä oksaton. Siihen on kollipojan hyvä tarrata
kiinni ja lähteä kiipeämään. Mutta kyllä kuusetkin kelpaavat. Niiden
etuna ovat joka suuntaan sojottavat oksat. Kun sopivan korkealle oksalle
kapuaa saavat huoltojoukot pientä pään vaivaa: kuinkas poika
houkutellaan alas ;D
Puissa kiipeilyn pienenä miinus puolena on pihka.
Se kun tarttuu tiukasti varpaiden väliin <3
