Kassu ja Keke ovat ruokailutottumuksiltaan toistensa ääripäät. Kassu syö kaiken kiltisti, ottaa lisää ahnaasti, hotkii joutuisasti ja kaiken aikaa epäilee, että Keken kupissa saattaisi kuitenkin olla jotain parempaa. Kesken syömisen Kassu ottaa tämän tästä katsekontaktin veljen kippoon. Toisinaan - harvoin, mutta kuitenkin - Kassulta jää oma ruoka syömättä ja alkaa Keken kuppiin kurkotus.
No niin. Keke on kaiken tämän vastakohta. Pallerot omistava kollipoika kun keksii aina jotain kiinnostavampaa kuin syöminen. Ruoka harvoin tulee Keken mieleen ja silloinkin pieninä suupalloina. Jossakin kun kuitenkin on jotain kiinnostavampaa. Huoltojoukot tuntevat veljesten tavat ja osaavat olla valppaana. Kassun ei anneta kiirehtiä Keken kupille, vaan veli saa syödä rauhassa.
Ainakin useimmiten.
Okei, katsotaanpa kuinka kaikki käy kun palveluskunta kääntää selkänsä - hetkeksi.
Keke syö tällä kertaa hyvällä ruokahalulla pystybaarissa. Se on yksi pojan lempiruokailupaikoista. Tilaa ei ole (yleensä) kuin Kekelle ja kupille. Keke varmistelee, ettei kippo katoa. Katsokaapa vaikka. Häntä kipon suojana :)
Varotoimista huolimatta alkaa pystybaarin lähituntumassa tapahtua: Tumman puhuva tassu kello kolmen suunnassa.
Muutama, hiukan ylimieliseksi tarkoitettu katse veljelle alas lattialle. Niistä ei vastapuoli ei ole moksiskaan. Ja se on sitten siinä. Niin onkin aika katsella kuinka Kassu vetelee hyvällä ruokahalulla Keken kupin tyhjäksi.
Voi pöh!
Kassulan huoltojoukot vakuuttavat olevansa jatkossa taas vähän tarkempia :)
Kuinka teillä muilla useamman kissan perheissä ruokailut hoidetaan? Onko eri tahtisia syöjiä? Kuinka silloin toimitte? Olisi mielenkiistoista kuulla kokemuksistanne ja saada vinkkejä tällaisille eritahtisyöjille.
Harmaata ja Ilonaakin pitää vahtia :-( hirveen tylsää mutta minkäs teet.
VastaaPoistaKaikkien palvelustehtävien lisäksi vielä ruokavahtina olemista... kuulosta ihan kissaperheen elämältä ;) Joo tylsää se tosiaan on, mutta hyvä kun asian tiedostaa. Ei tule toisesta ihan palloa ja toistesta tikkua <3
PoistaMelkoisia velikultia:D
VastaaPoistaOn ne <3 Ruoka-aikaan huoltojoukoilla on oltava valpas mieli ja silmät selänkin puolella :)
PoistaPepsi: Jos kukaan ei valvo, minä syön ensin parhaat palat päältä. Max saa sitten loput. Syön niin vähän kerralla että (yleensä) Maxillekin jää ruokaa vielä.
VastaaPoistaPepsi kuule, olet tavoiltasi kuin Kassu. Paitsi että Kassu syö kupinsa viimeiseen nokareeseen. Nuoleekin kupin niin, että sen pohjasta voi nähdä nenänpäänsä :D
PoistaIhan naurattaa tuo Kassu <3 Isänsä elkeet salamatassua myöten :D
VastaaPoistaMulla ei ole muuta vinkkiä antaa kuin, että kärsivällisyyttä ja valvovaa silmää. Se helpottuu sitten kuin Kekekin on leikattu. Täällä on vähän samanlaiset ongelmat.
Meillä kolmen kopla syö nätisti rivissä valvovan katseen alla. Jokaisella on oma paikkansa, jonka he itse ovat valinneet ja johon he automaattisesti menevät. Vilperi vasempaan reunaan, Veikko keskelle ja Viljoska oikeaan reunaan. Vilperi syö vasemmassa reunassa valikoidusti ruokaansa, toisin sanoen tämä herra on nirso. Vilperille ei yleensä kelpaa eläinkaupanruuista kuin kanaruuat ja jotkut kastiketta sisältävät ruuat. Vilperillä on siis hieman eri ruokavalio kuin Viljolla ja Veikolla. Yritän kovasti saada yhteinäistä ruokavaliota kaikille, mutta se on haastava Vilperin tarkan nenun, Veikon kolliruokahalun ja Viljon ahmimisvimman vuoksi. Kun tuleva pentukin tulee taloon, on siinä sitten haastetta vähän lisää :D
Keskellä oleva Veikko syö pieniä annoksia hyvin hitaasti. Niinä päivinä kun ruoka maittaa, Veikko vilkuilee Viljon ja Vilperin kuppiin ja käy vähän maistamassa kesken ruokailun kaverilta, vaikka samaa ruokaa olisikin. Yleensä Veikon syöminen jää kesken ja hän lähtee raksubaarin kautta pois muihin puuhiin. Joskus epätoivoisena lähden kupin kanssa perään, jos vaikka ruoka maistuisi paremmin muualla..tai vaikka sillä lusikalla syötettynä. Joskus toimii joskus ei.
Meillä on raksubaari avoinna yleensä työpäiväni ajan ja tämän jälkeen valvotusti olkkarissa, jossa voin seurata, että niitä syö vain Veikko. Vilperi eläisi vaan raksuilla ja tällä tavalla yritän rajoittaa pojan raksujen syömistä. Saa syödä vapaasti työpäiväni ajan, mutta sen jälkeen raksut ovat ainoastaan Veikolle.
Viljoska syö antaumuksella ja nopeasti. Kupin ollessa tyhjä, hän jää istumaan kuppinsa eteen ja katsoo söpöllä ja surullisella ilmeelläänsä minua ja sanoo "Mau". Viljolla on siis vielä nälkä. Kun Viljolle sanoo, "odota", Viljo istuu nätisti ja odottaa että Veikko syö ruokansa loppuun,jolloin Viljo saa yleensä syödä Veikon ruuat loppuun, jos Veikolle ei enää maita. Pienikin tauko Veikon syömisessä ja Viljo on jo kupilla. Tätä pitää siis valvoa :) Viljo käy monesti syömässä Vilperinkin ruuat, joten Viljon syömistä on tarkkailtava. Kesällä Viljo lihoi tosi paljon, mutta sain onneksi pojan laihdutettua sopivan pyöreeksi tynnyriä muistuttavasta olemuksesta. Raksut eivä Viljoskalle maistu, paitsi jos hänellä on kova nälkä. Silloin nekin tulee ahmituksi.
Veikon kohdalla, huonoina ruokapäivinä, ruokaa tarjoillaan pitkin päivää sinne missä poikanen on..milloin sänkyyn kiikutetaan kuppia, milloin saunaan. Kunhan söisi edes vähän lisää. Veikolle tarjotaan myös penturaksuja, jotta saisi vähän tuhdinpaa syömistä. Valitettavasti vauvaraksut ovat myös helposti pyöristyvien Vilperin ja Viljonkin herkkua. Tässäkin tarvitaan valvovaa silmää :D
Hyviä vinkkejä vailla ollaan siis täälläkin :D :D
Terkuin Hanna ja ruokahärdelli
Kiitos Hanna <3 Tästä oli apua. Veikko on kuin Keke ja Viljo niinkuin Kassu. Ruokailutavat kuulostavat olevan ihan samanlaiset. Kassukin osaa odottaa, kun sanoo ei! ja näyttää kädellä ettei Keken kupille saa mennä. Mutta valppautta ja selänkin puolella olevia silmiä se kyllä vaatii.
PoistaKeke on myös herkkä sille, että Kassu tulee viereen katselemaan. Syöminen loppuu siihen. Kunnon hajurako on siis oltava, että ruoka edes vähän maistuisi.
Joskus kun Kekellä on hyvä syönti päällä silloin Kassunkaan ruuat eivät ole turvassa. Paitsi jos Kassu on ne jo ehtinyt syödä. Mutta aika harvinaista se on.
Täytyypä kokeilla noita vauvanappuloita. Keke on nappulafani. Kassu syö vain pahimpaan nälkäänsä.
Meillä on onneksi niin kätevästi hoidettu ruokailu, että pysyäkseen sopivassa kunnossa Rosa saa enemmän ruokaa, eli vaikka on nopeampi syöjä kuin Rölli, niin ne extraraksut/mössöt siellä kupissa varmistaa sen, että Rölli on yleensä ehtinyt syödä ennen Rosaa. Märkäruoan syömistä pitää välillä vahtia, mutta tiukalla komentamisella Rosa pysyy ruodussa.
VastaaPoistaEli parempi syöntiselle vähän extraa, että aikaa omalla kupilla kuluu vähän kauemmin. Hyvä vinkki, kiitos.
PoistaKissoilla on kujeensa, mutta onneksi moni uskoo puhetta. Kun huoltojoukot ovat määrätietoisia, kissakin ottaa sen tosissaan :)
Hassut pojat, ei ollut hännästä hirmuisesti apua. :DDD Kekestä tulee niin mieleen Raku, se mieluummin katsoo surkeana vierestä kuin puolustaisi ruokaansa. :D Tytöt taasen murisevat, jos joku (kissa) tulee liian lähelle kesken syömisen. Nora saattaa jopa läppäistä, jos murina ei tehoa. Meilläkin pitää vahtia, sillä Haiku on nopein syöjä ja ahmatein näistä ja yrittää heti vartiotta jääneelle kupille. Raku taasen on hitain syöjä eikä aina syö kaikkea tai jos nirsoiluttaa niin ei lainkaan. Jos Raku ei koske ruokaansa tai siirtyy kupilta kauemmas, Haiku koittaa apajille. Päästäkseni tavasta eroon olen opettanut Haikulle lupasanan "syö pois" (opetettu ihan vain sanomalla "syö pois" ja osoittamalla sormella Rakun lautasta ja kehuja kun tyttö menee syömään, nopeasti sen jälkeen riitti pelkkä vihjesana), jotta sillä ei aina olisi niin kiire apajille. Se saa syödä Rakun osuuden loppuun, jos annan luvan. Nykyään Haiku odottaakin lähes aina kiltisti oman lautasensa luona, vaikka Raku olisikin jättänyt ruokaa lautaselle ja siirtynyt kauemmaksi tai kokonaan pois huoneesta. :) Sitten vain noukin Rakun lautasen joko jääkaappiin tai annan Haikun syödä loput, riippuen paljon jäi ruokaa syömättä. Tämä toimii vain, jos valvon ruokailua koko ajan, sillä muuten Haikua ei luvat kiinnosta. :D Tarpeen tullen tottelee myös ei'tä, jos kuitenkin ahneus voittaa ja koittaa Rakun lautaselle ilman lupaa.
VastaaPoistaJuu, häntä oli Kassulle mitätön este :)
PoistaSamaan tapaan meilläkin on asiaa yritetty hoitaa. Että Kassu saa Keken jämät. Yleensä Kassu odottaa kiltisti, mutta se tosiaan vaatii huoltojoukoilta herpaantumatonta seurantaa.
Mukava kyllä huomata miten kuuliaista kansaa kissat ovat näissä ruoka-asioissa. Uskovat puhetta ja opittuja eleitä.
Kun kissat tulivat meille, Haftan ja Tiituksen ruokakupit olivat samalla tarjottimella. Tiitus kuitenkin vahti ruokaansa niin tarkasti, että välillä sähistiin ja Hafta ei malttanut syödä rauhassa. Nykyään kissoilla on omat ruokapaikat. Tiitus on nopeampi syömään ja Haftan ruokailua onkin valvottava, että Tiitus ei änkeä Haftan kupille. Tiitus on nykyään kuitenkin opetettu jo varsin hyville tavoille ja toisen kupille ei ole menemistä.
VastaaPoistaTeilläkin kuuliaista ja oppivaista kissakansaa :) Ja eritahtisia syöjiä. Se taitaa olla yleistä useamman kissan talouksissa.
PoistaKommentit ovat ilahduttaneet: On ollut kiva kuulla, että muuallakin on hyvin samanlaista ruokailuvalvontaa kuin Kassulassa. Ja että kissat oppivat malttamaan mielensä. Niinkuin teilläkin :)
Meillä on kolme sukupolvea. Ruska-mummu oli ennen nirsonpuoleinen, käsi napsimassa raksuja hiukan kerrallaan ja söi märkäruuista vain kastikkeet tai hyytelöt ja jätti loput. Leikkaamisen jälkeen Ruskalla on ollut koko ajan nälkä ja hän syö kaiken loppuun sekä lopuksi nuolee lautasen huolellisesti. Kun lapsenlapset ja niiden emo Rauha ovat samassa tilassa kuin Ruska-mummu, kaikki pentujen ruuat on korjattava pois. Ruska tietää, että Rauhalla ja pennuilla on ruokaa tarjolla ja parempaa kuin hänellä, ja ottaa vaarin jokaisesta tilaisuudesta päästä pujahtamaan syömään pentujen ja Rauhan ruokia. Siispä pidämme mummua pääosin eri tilassa ja vain osan päivästä kissat saavat olla vapaasti yhdessä. Kun rajoitamme Ruskan syömistä, joudumme samalla rajoittamaan mummun ja lastenlasten yhdessäoloa. Se on harmi, koska Ruska osaa olla niin nätisti pentujen kanssa ja pennutkin ovat nyt jo aika isoja (8-viikkoisia) ja arvostavat Ruskaa. Kyllä he silti saavat olla joka päivä yhdessä muutamien tuntien ajan. Yhteistä ruokailua ei voi ajatellakaan paitsi jos sallisi Ruskan nopean lihomisen. Ilman penturuokaakin Ruska pääsi leikkaamisen jälkeen nopeassa tahdissa lihoamaan.
VastaaPoistaUseamman kissan talouksissa on tehtävä tarvittavat toimenpiteet, jotta ahmatista ei tulisi palloa. Pennut kun syövät usein ja energiapitoista ruokaa. Siitä leikattu kissa kyllä painoa saisi nopeasti jos samoilla ruoka-apajilla kävisi. Hyvä, että on mahdollista antaa tilaa kaikille perheen kissoille ja että mummo ja lapset saavat yhteistäkin aikaa <3
PoistaNyt olis haastetta tarjolla, otatko haasteen vastaan? Kurkkaahan blogini puolelle :)))
VastaaPoistaKiitos Tuitiina <3 Oikein mielelläni otan sen vastaan. Kysymykset ovat minulle mieleisiä, niinpä vastaan haasteeseen omassa Virtuaali Moleskine® - blogissani www.paivienikirja.blogspot.com.
PoistaKissaveljekset jäävät nyt nuolemaan tassujaan ;)