Oman Kissan Kirja

Työtoverit yllättivät iloisesti. Kassu sai lahjaksi kirjan, johon voi kirjoittaa muistiin Kassun elämän ensi vaiheita ja elämää eteenkinpäin kohokohtineen. En tiennyt tällaista hauskaa kirjaa olevankaan.

Tässä muutamia sivuja näytille.

Tämän täyttämisestä tulee hauskaa :)
Annan tässä kauniin tunnustukseni mukaville työtovereilleni, jotka uutterasti ja itseään säästämättä ovat paneutuneet kanssani Kassun tuloon.
Ihania ootte. Kaikki <3

Korkea paikka se olla pitää

Kiipeilypuu. Paikka, jossa voi kiivetä korkealle ja josta näkee kauas. Siihen on meillä päätetty panostaa. Kauppoja on kierrelty ja tarjontaa tutkittu. Poikkeuksetta kaikki vastaantulleet kokoonpanot päätetty sivuuttaa.

Tiikerililjan Elina suositteli Catmaxia. Heillä on kissalassaan useampikin kokonaisuus. Hyvältä näyttivät ja tuntuivat.

Catmaxin sivuja selasin päivän jos toisenkin kuvia ja kokoonpanoja katsellen. Tilasin esitteenkin ennen lopullisia päätöksiä. Mittailtiin ja mietittiin.
Tein havainnekuvan suunnittellusta kiipeilykokonaisuudesta ennen kuin päätös lyötiin lukkoon.

Kokosuhteet on päin pusikkoja. Älkää niistä piitatko. Tärkeintä tässä oli, että saatiin jonkinlainen käsitys mitä ollaan tilaamassa.
Soitto Raumalle ja siinä se. Osat tulee parin viikon kuluttua.

En malttais odottaa :)

Oh dear, oh dear!

Vähän varusteasioista. Paino sanalla vähän, koska paljoon on helppo sortua. Paljosta tarpeellisesta syntyy kyllä helposti mielikuva, kun selailee netin kissatarvikkeiden kauppaajia. Voi herttileijaa! Pää tässä menee pyörälle. Helposti unohtuu tuo vähän.

Noh mutta, tarpeellista ovat:

• ruoka- ja vesikupit
• mukavat nukkumapedit
• kiipeilyteline/raapimapuu
• potta (hiekkalaatikko)
• hiekka
• kynsisakset
• hammasharja (aion yrittää ;))
• harja
• ulkoiluvaljaat
• matkalaukku (kuljetusboksi)
• leluja
• punkkikarkote (tästä en oo ihan varma)
• punkkipihdit (näitä jo löytyykin meiltä useampia)
• ja
• ja
• ja...

Jäikö jotain oikeesti tarpeellista pois? Sanokaa te viisaammat.
Mulle itselle muistiin: Vähän on kaunista.

Ensitapaaminen

Pienen kissan katsetta,

pehmeän tassun kosketusta.

Sydänalassa lepatusta,

hellien tunteiden tulvahdusta.

Ajatusten myllerrystä,

kissatoiveiden täyttymistä.

Uuden ajan aloitusta,

innolla tulevan odotusta.

Ihka niin ensimmäinen omatekemäni runo. Pienen kissan pennun näkeminen, kokeminen, sylissä pitäminen laittoi hyvin piilossa olleen runosuoneni pulputtamaan.
Paljon muutakin on pulputtanut. Kuten Reijon ja minun suut. Koko kotimatkan Nurmijärveltä Helsinkiin. Kun me innostutaan, ei toiselle paljon suunvuoroa jää. Niinpä puhuttiin päällekäin. Suunniteltiin tulevaa, Kassun kotiin tuloa. Mitä kaikkea hankitaan. Lomaakin on vähän siirrettävä. Kumpikin haluaa olla totuttelemassa arkeen Kassun kotiutuessa meille.

Ensi yöstä lupaa tulla (jälleen) vähäuninen. Ei tässä valtavassa tunnemylläkässä nukkumaan pysty.
En valita. Näin tärkeän asian takia kannattaa kyllä yksi yö (jälleen) valvokin :)

Kuvat Tiikerililjan kissalan kotisivulta

Mä sulan tähän paikkaan

Kävimme Kassun kasvattajan Elinan kanssa kirjeenvaihtoa. Näin hän kuvailee Kassua:

"Kasmirri on touhukas ja tietyllä tavalla rehellisen avoin kollipojan alku. Hän on luonteeltaan sopuisa, ja esim. kynsien leikkuuharjoitukset on Kasmirrin kanssa alkaneet hyvin. Kuvailisin Kasmirria myös sanalla touhukas. Aiempiin pentueisiin verrattuna koko pentue on melko rauhallinen, mutta riehuhetkinä vauhtia kyllä Kasmirrillakin riittää! :) Kasmirri on siitä hauska tapaus, että hänellä on aina vähän niinkuin pilke silmäkulmassa! Se on pienellä kissalla hyvä asia, ei elämää kannata elellä otsa kurtussa!"

Huokaus! Tulostan tämän tekstin kauniille paperille ja taittelen siististi. Sujautan tyynyni alle ja näen ensi yönä Kassu-unia <3

Pienten tassunaskelien lähestymistä

Tänään tätä kirjoittaessani olen uuden ajan kynnyksellä. Ovi tulevaan on jo raollaan. Kynnyksen yli siirtyminen vielä edessä. Erään tärkeän, tärkeän päätöksen tekeminen.

Hetkeksi ajassa taaksepäin.

Miten ensimmäinen ajastus omasta kissasta syntyi? Se syntyi yhtä hiipien hiljaa kuin kissan askeleet.
Kuinka kissa otti paikkansa ajatuksissani ja sydämessäni ennen kuin itse edes tiesin siitä. Varoen, hitaasti mutta päättäväisesti lähestyen. Niin kuin vain kissa osaa.

Tyttären Sarin kissaa hoitaessani, sille viiden tähden palvelut tarvitessa antaessani, omakissa-ajatus alkoi itää. Mutta niin varkain, etten sen synnystä pysty enempää kertomaan. Herra Sir Luizille hotellin sviitteineen ja 24/7 palvelut tarjotessani minusta tuli kissan ystävä ja hieman sen sielun elämää ymmärtävä onnellinen palvelija. Kaikki kissaihmiset varmasti ymmärrätte, mistä puhun. Muille sitä ei pysty edes selittämään.

Netin olen selannut puhki etsiessäni kissatietoutta. Tietoa on tulvimalla, mutta tuntuu etten sitä tarpeekseni saa. Jossain vaiheessa aloin tutkia kissarotuja poissulkutekniikalla. Kaikista maailman roduista mieleisimmäksi osoittautui eurooppalainen. Upea, kunnon peruskissa.

Seuraava vaihe kohti tätä päivää oli kissojen kasvattajien seulominen. Siinä suurena apuna ovat liki kaikilla kasvattajilla olevat omat nettisivut. Selasin niitä avoimin mielin. Luin joka ikisen sanan ja tutkin kaikki kuvat tarkkaan.
Itse kunkin kasvattajan sivut kertovat paljon olemalla sellaisia kun ovat. Persoonallisuus tai sen puute näkyy niistä selkeästi. Ymmärrän, ettei kaikilla ole kirjallisia kuvaamisen taitoja. Tai ettei kaikilla ole valokuvauksen taitoja, mutta niihin olisi hyvä jokaisen kasvattajan kiinnittää huomiota. Puhumattakaan nettisivujen luomisesta ja ylläpidosta. Sillä juuri näillä asioilla tehdään tärkeä ensivaikutelma.

Toistuvat vierailut eri kasvattajien sivuilla johtivat sen oikean kasvattajan löytymiseen. Tiikerililjan kissalan sivut tulvivat hyvää mieltä, lämpöä ja rakkautta kissoihin. Tallensin sen suosikkeihini ja jäin odottamaan pentu-uusia.
Niitä alkoikin kuulua alkuvuodesta. Pikkuviisikko syntyi 7.4.2013. Olin tuolloin matkoilla pidemmän tovin ja palattuani sain lukea, että kolme pennuista olivat jo saaneet uudet kodit. Kahdesta vapaasta pennusta toiseen ihastuin saman tien. Ei niin ettei toinenkin olisi ollut söpönen, mutta nämä tykästymisasiat ovat vaan sellaisia henkimaailman asioita.

Kaiken aikaa, omakissa-ajatuksen kehittyessä, lanseerasin ajatusta Meidän omakissasta myös miehelleni Reijolle. Reijolla on itse asiassa enemmän kokemusta kissasta perheenjäsenenä kuin minulla, mutta ajatus omakissasta tässä elämän vaiheessa ei ollut mitenkään yhdellä tassun heilautuksella selvä. Eikä toisellakaan.
Onneksi hiljaa tulee hyvää. Niin tässäkin asiassa.

Takaisin nykyhetkeen.

Tässä istun. Sormet kulkevat näppiksellä ja ajatuksissani risteilee vähän aikaisemmin käymäni puhelin keskustelun sisältöä. Ihastuin Tiikerililjan kissalan kasvattajan Elinan iloisen raikkaaseen ääneen. Lämpöön jolla hän kertoili omasta kissahistoriastaan ja nykyisistä kissoistaan. Kuinka valloittavasti hän kuvaili Tiikerililjan Kasmirria "Kassua", jota lähdemme tapaamaan ensi tortaina.

Jos tänä yönä uni tulee, se taatusti vilisee kissajuttuja :)