Kun elämä Saaressa ei ole vain kauniita maisemia ja leppoisaa oleilua...
Moikka sinne teille kaikille. Tässä Keke. Tuumattiin Kassun kanssa että kyl meidän on j o s k u s kerrottava siitä, miten paljon Saaressa lankeaa hommia meidän hoidettavaksi. Mamma kun aina julkaisee niitä leppoista oloa ja eloa -kuvia, niin sen vastapainoksi nyt sitten realityraportti. Sovittiin et mamma ei puutu tähän postaukseen muuta kuin kirjurina.
Okei, aloitetaan sisähommista. Saaressa on paljon erilaisia ääniä jotka meitä kiinnostaa. On päivystettävä kaiken aikaa. Päikkärit me otetaan usein pöydällä. Se on sopivasti ikkunan vieressä. Jos pihalla pikkusenkin rapisee, ollaan tarkkailuasemissa. Ikkunan alla on pieniä kallionkoloja, joissa yleensä on vettä. Nyt kun on ollut tosi pitkään satamatta, pappa kaataa niihin koloihin vettä. Ja tiettekste mitä! Ne vesikolot on lintujen uima-altaita. Joooh, näin on. Siinä me katsellaan aitiopaikalla niiden kylpemistä.
Tärkeisiin sisätehtäviin kuuluu myös huomion herättäminen. Kannattaa hakeutua siihen missä mamman tai papan huomio on. Silleen saa takuuvarmat rapsutukset. Sama pätee myös kaupunkiolosuhteissa.
Sitten ovella tarkkailu. Se on mun lempipaikka. Kun hiljakseen istuskelee, saattaa nähdä ihan läheltä lintuja, rantakäärmeitä (saaressa ei onneksi muita käärmeitä ole, toim. huom.) ja kerran vilahti lumikko pihan poikki. Sitä mä pikkusen säikähdin, en tienny et sellaisiakin on olemassa. Onneks pappa näki sen kans. Kassu ei olis muuten uskonu, kun mä kuulemma usein liioittelen. Tarinoita on kiva vähän värittää - heh! Kassu onkin nykyään paljon useammin mun seurana ovella. Jos vaikka se nopee puikula huitelis uudestaan ohi.
Mä vähän kritisoin tota mamman piirustusta. En oo kyl ton näkönen. En ainakaan silmät kiinni tarkkailuasemissa. Mamma kuulemma käytti "taiteilijan" vapautta. En ollu ihan varma mitä sillä tarkoitetaan, mut Kassu selitti et silloin kun ei osaa piirtää, käyttää tota vapautta. Et silleen kaikenlainen piirtäminen voi olla taidetta.
Selvisi näin sekin asia.
Siivousasiat on erityisesti Kassun mielenkiinnon kohteena. Kassu on siisti ja tarkka kaveri. Mamma sanoo, et se on meidän siivoustöidenjohtaja. Ja laadun tarkkailija.
Meil on kiva mattoteline, jossa me molemmat tykätään olla. Siitä on juttuja tuol aikasemmin, jos tykkäätte lukea - tästä klikkaus Mattotelineellä-trilogin ensimmäiseen osaan.
Nyt sit ollaan pihalla ja täällä sitä vahtimista on ihan valtavasti. Istutaan ja katsellaan ympärillemme. Tai ihmetellään kaikkia pieniä örkkejä, jotka pihalla tepastelee. Välillä vaihdetaan tarkkailussa havaitut tiedot ja sit taas tarkkaillaan.
Pappa sanoo, että mä oon Kassulan grillimestari. Oon aina papan seurana kun se grillaa. En mä niin grillistä, kuuma ku mikä, mutta se mitä grillataan on mun kiinnostuksen kohde. Tarkkailua on tehtävä monta kertaa päivässä. Ihan hirveen paljon ihmiset kesällä grillaa!! Ja sit on tiskiä. Me tsempataan mammaa ahkerasti tiskihommissa.
No okei, ei me ihan aina olla töissä. Raskaat työt (lausutaan ääni väristen) vaativat hyvät huvit. Ja sitä on veden kanssa lotraaminen. Paitsi että senkin välillä keskeyttää tarkkailutehtävät.
Talvella pidettiin kalastuskuntoa yllä ja musta on tullut tosi nopee - kröhön. Kattokaa video, siinä mä näytän kuinka kalastelu alkaa sujumaan. Video on kuvattu kotona.
Tässä mun ohjeet kalastukseen:
- Seuraa kohdetta rauhallisesti.
- Arvioi liikkeiden suunnat ja vauhti.
- Ja ota koppi.
Ohjetta saa jakaa vapaasti tarvitseville :D
Että näin. Tällaista tärkeää me Saaressa tehdään.
Oikein mukavaa juhannuksen odotusta
toivottaa Kassulan väki.
