kaikkea jännää sitä vastaa... korjataan edelle tupsahtaa.
Kuten pieni suloisen höppänä lokin poikanen. Untuvikko niskahöyheniltään, ruskean sävyinen. Valko-harmaa väritys vasta tekeillä. Luottavainen ja lujassa uskossa maailman hyvyyteen ja omaan taitavuuteensa.
Käveli tiellä Kassulan väen edellä ja siitä meillä on kerrottavaa. Sovittiin että Keke on äänessä. Poika kun oli mersun katolla hyvissä tarkkailuasemissa.
Tää oli jännä juttu tää lintukeissi. Ajeltiin kaikessa rauhassa meidän kuskin kyydissä metsätietä (ollaan täällä Saaressa parasta aikaa) ku yhtäkkiä me nähtiin se. Köpötteli siinä tiellä meidän edessä. Kaikessa rauhassa ja silleen pomon ottein se eteni ettei tarkoituskaan näyttänyt olevan lähteä karkuun tai antaa tietä. Me sitä Kassun kanssa katseltiin tiukasti.
Katteltiin sitä tosi tarkkana tiukimmalla katseella mitä osataan ja oon varma et kyl se sen huomas. Vilkaisi meitä aina välillä silleen pikkusen huvittuneena. Taisi vähän hymyilläkin.
Huoltojoukot sano että mennään tässä rauhassa eteenpäin. Ja niin me tehtiin. Mainittakoon tässä kohtaa et meidän valjaat oli kyl tiukoilla. Etuveto kova kummallakin. Mamma otti pätkän videoo meidän etenemisestä. Kuvaaminen loppu siihen kun Kassu ei enää malttanu mersun alakerrassa ja hyppäs tielle. En ehtiny sitä kirrittämään, kun jo papan nopea käsi nappas Kassun otteeseensa.
Video on You Tubessa, missä Kassulan tarinoilla on nykyään oma kanava. Siellä on muitakin meidän aiempia videoita :)
Mamma jatkaa tästä ku mua vieläkin vähän harmittaa kuin tossa lopulta kävi. No mamma, sun vuoro.
Okei. Tarinan loppu meni oikein hyvin tipun kannalta. Aikansa tepasteltuaan se otti siivet alleen. Lensi matkoihinsa Kassun ja Keken haikeat katseet perässään :)
Keke ja Kassu ovat asiasta toista mieltä, että tarina (muka) päättyi hyvin, mutta näin on parasta.
Mukavaa kesäpäivän jatkoa kaikki te siellä <3
toivottaa Kassulan väki
