lauantai 24. elokuuta 2013

Veljekset

Elämällä on omat odottamattomat käänteensä. Ennalta arvaamattomat asiat, jotka ovat kuin jossain valmiiksi mietitty. Paljon ennen kuin me itse niistä tiedämme.

Meille on kotiutunut Keke, Kassun veli. Poika jolla jo oli koti, mutta jolle jouduttiin täysin itsestään riippumattomista syistä etsimään uutta kotia. Parin päivän miettisen jälkeen meille Reijon kanssa oli selvää, että Keken koti on meillä. Tunne, että näihän sen kuuluikin olla, on vahva.

Keke on mutkan kautta tullut kotiinsa.
Veljekset saaneet toisensa.



 

Toimintaa, touhua ja vikkeliä käpäliä on riittänyt. Poikien yhdessäolo on hellyttävää. Siinä on roimaa painivoimaa ja herkkiä yhdessä olemisen hetkiä. Kassu hellii ja hoivaa veljeään johon Keke vastaa ilmiselvästi nauttien.

Saaressa olemme käyneet kertaalleen ja Kekeä on kehuttava kunnolla. Poika on reipas valjaissa ja uusissa tilanteissa. Puihin kiipeäminen on verissä. Kassu ja Keke ovat yhdessä hoitaneet Saaren oravien virkaa :D


Keke on kaunis kuin karamelli. Punatäplikäs kollipoika kooltaa hieman isompi kuin Kassu. Leikkisä, utelias, päättäväinen. Sopuisa ja tarkkaileva.
Ja herttaisen ihana poika kellahtamaan untenmaille ihan just silloin kun uni tulee.








Tervetuloa siis Kassun ja Keken tarinoiden pariin.
Menoa ja meininkiä ei meiltä ole puuttunut. Siitä jatkossa lisää.

12 kommenttia:

  1. Voi että. Onpa hellyttäviä kuvia veljeksistä. Teitte hyvän päätöksen, kun otitte myös Keken. Onnea kissaveljeksille ja teille tästä yllättävästä perheenlisäyksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula :) Keke on asettautunut perheemme jäseneksi kuin lämmin veitsi voihin. Sulattanut samalla ihmisvanhempiensa sydämet.

      Poista
  2. Veljeksillä on siellä varmasti paras mahdollinen koti! Olen iloinen kun otitte Kassun veljen sinne, niin aina parempi. Tunnistivatko he heti toisensa kun Keke tuli teille? Meille kun tuli kissan pentu viime vuoden marraskuussa niin vanhempi leikattu poikakissa ei edes sähissyt vaan murissut, otti heti pennun hoiviinsa. Pitkäänhän Tiikeri jopa imetti Papua, kunnes sitten se vaan jäi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemmi: Päätös oli oikea. Keken kuuluukin olla meidän perheenjäsen. Tuntui että tunnistivat heti toisensa. Ensitapaaminen oli hengästyttävän riehakas. Pojat juoksivat ja painivat kunnes kummallakin kieli roikkui ulkona suusta :D

      Poista
  3. Elämän upeita yllätyksiä. Teillä on nyt 4 persoonan perhe ja leikkikaveruus kissaveljeksillä. Sanoitit asian kauniisti. Mukavaa luettavaa nämä kissa kuulumiset. Odotan jännityksellä hoitokatin kommentteja. T.Aulikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aulikki :) Sydän lämmöstä läikehtien näitä tarinoita kerron. Jos sanoitus kolahtaa, olen siitä oikein iloinen.
      HoitoKatti Sir Luizia odottaa kyllä aikasmoinen parivaljakko :D

      Poista
  4. "Kissamummolta" vierähti kyynel tätä lukiessa <3 Keken etsiessä uutta kotia, salaa toivoin sen löytyvän teiltä, ja niinhän siinä sitten niin kävikin <3 Voi miten onnellisen näköisiä kissaveljekset voivatkaan olla. <3

    ps. Puuhun kiipeämiskuvat ovat ihan parhautta :D

    terveisin Hanna, Veikko-veli ja Viljo-iskä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna kauniista kommentistasi. Puita on koluttu Saaressa innokkaasti :)

      Poista
  5. Kyllä vaikuttavat pojat olevan onnellisia jälleennäkemisestä!

    Linkitin teidät Naukulan Kerhon lukulistalle. Toivottavasti se sopii teille!

    VastaaPoista
  6. Mamma N: Jälleennäkemisestä ja yhteiselosta pojat ovat ottaneet iloa irti.
    Kiitos paljon linkityksestä. Sopii oikein hyvin :)

    VastaaPoista
  7. Komeita on kisuveljekset! Ihanaa, kun Keke löysi kodin teiltä ja sai tavata veljensä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria: <3 <3 Pojilla on tosi mukavaa yhdessä :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...