Kun meri vetäytyi

ja muutama korkeampi paikka


Keke kertoo:

"Me kateltiin mamman kanssa tässä yks päivä vanhoi valokuvii. Mamma kyl sanoo, ettei se ole kuvien katselua, jos näppiksen päällä lepää. Olen kyllä eri mieltä. Tulin nimittäin huomanneeksi sellaisia kuvia, joista me ei olla täällä blogissa vielä kerrottu. Mamman kanssa niitä yhdessä katseltiin ja sovittiin, et mamma laittaa ne esityskuntoon ja mä saan kertoo niistä tarkemmin."

"Noh, nyt siirrytään ajassa taaksepäin viime syksyyn. Aikaan jolloin kesälle oli jo sanottu hei-hei. Aurinko paistoi. Kuulakkaat aikaiset aamut, niistä me kaikki tykätään. Käveltiin tonne merenrantaan, paikkaan missä hiekkaranta on matalaa. Saadaan Kassun kanssa mielin määrin tassuja kastella.
Mutta mitä ihmettä, hei! Merta ei näkynyt missään. Tai ainakaan ei omalla paikallaan."

"Ei meistä kukaan silmiään uskonut. Rantaan oli ilmestynyt pitkä niemi, joka oikeasti on merenpohjaa. Tasaista sileää hiekkaa horisonttiin asti. Meitä nauratti toi varoituskyltti. Oikein on äkkisyvästä varoittaa - mutta kun sitä ei nyt missään ollutkaan."

"Käveltiin ja ihasteltiin. Lopulta pysähdyttiin ison kivikokoelman luo. Pappa kertoi, että ne on meren kiviä, oikeasti veden alla. No näin me Kassun kanssa jo ehdittiin funtsia, että jotain erityistä niissä oli, koska ne oli täynnä ihan uudenlaisia hajuja. Kivet me tutkittiin tarkkaan. Ja kivien kolot, tietty." 

"Siel rannalla oli muitakin ihmettelemässä meren katoamista. Me Kassun kanssa oltiin kivien koloissa tarkkoina ja vaanittiin ohikulkijoita. Jotkut tuli mamman ja papan kanssa jutteleen, kun huomasivat et me ollaan mukana. Ulkoilevat kissat täällä kaupungissa on kuulemma harvinainen näky. Saadaan usein juttuseuraa kun liikutaan kimpassa. Se on kivaa."

"Kun rantakivet oli tutkittu ja mamma ja pappa juoneet retkikahvit jatkettiin matkaa. Palattiin sinne oikealle rannalle. Mä tutkin kaislikon reunat tarkkaan, koskaan kun ei tiedä mikä siellä saattais lymyillä. Täs kohtaa Kassu oli vetäytynyt meidän mersuun. Se tykkää olla sen kyydissä."

" Siinä rantaa kierrellessä mä äkkäsin mielenkiintoisia puita. Pari oli sellaista, et tein lähempääkin tuttavuutta. Mun sydän lyö lämpimiä pumpsautuksia jokaiselle puulle. Viihdyn korkealla. Mamman mieliksi mä vähän poseerasin kans. Eiks oo aika komee sälli tuol puussa?"

"Puut on paikkoja, joista mua ei saa millään pois. Käytiin papan kanssa vaihtokauppakeskustelut, jotka johtivat mun kannalta toivottuun lopputulokseen. Jatkoin matkaani kotiinpäin papan harteilla. Se on puiden jälkeen mun bestispaikka. Pappa kertoilee mulle kävellessä kaikkia mielenkiintoisia juttuja. Matka taittuu mukavasti. On mulla sydämessä ihan oma paikka papalle kans <3"

"Tämmöinen seikkailu meillä oli sillä kertaa. Oliks kiva?"

Oikein hyvää sunnuntaipäivän jatkoa ja alkavaa viikkoa teille kaikille meiltä kaikilta täältä Kassulasta.