Kassun kanssa osa 2

Kylläpä vilahti pari tuntia hetkessä. Kassun ja sisarusten puuhia seuratessa ja kasvattajan kanssa jutellessa ei aika tullut pitkäksi.
Pentuviisikko vipelsi paikasta toiseen. Paini keskenään. Touhuaa pienen lapsen innolla.

In action! Huiskulle kyytiä.

Koppi! Pallo naruineen omittu.

Olen kovasti miettinyt Kassun eroa lapsuudenkodistaan, sisaruksistaan, äidistään, tädistään ja mummostaan. Vaikka otamme Kassun avosydämin vastaan, kaipaa pieni kissa varmasti tuttua ja turvallista syntymäympäristöään. Kasvattaja-Elina lohdutti, että ikävöintiä kestää muutama päivä. Kissalapsi unohtaa mistä on tullut ja keskittyy olemaan uuden perheen jäsen.

Pentueen emon Mallan eroahdistusta myös kyselin. Kun lapsukaiset eivät enää olekaan lähettyvillä. Saatiin kuulla, että Malla on jo alkanut tekemään pesäeroa pentuihin. Hakee välillä omat olot paikoista joista pennut eivät sitä tavoita. 12 viikon luovutusikä on siis perusteltua. Silloin alkaa kissaäidin mielestä olla kasvatustehtävä tämän pentueen osalta pulkassa. Ja pennut ovat saaneet hyvät eväät jatkaa elämässä eteenpäin.

Myös kasvattajan tunnelmia pennuista erotessa kysyin. Tulkitsin asian niin, että näistä kolmesta kasvattajan ikävä ja pennuista luopuminen on vaikeinta.

Paljon, paljon asioita ehdittiin käydä läpi. Monet joudutaan varmasti kertaamaan vielä useamman kerran. Tuntuu, että olen kuin tyhjä valtava tynnyri, joka pitäisi saada täyttymään tiedolla ennen Kassun saapumista.
Juu tiedän. Ei täyty tynnyri siihen mennessä. Niin tiedonhaluinen olen. Enkä kaikkea mahdollista osaa edes vielä kysyä.

Pari tuntia tiukkaa toimintaa. Uni voitti

Nähdään pian taas Kassu-muru.