Aloitetaanpa alusta. Näyttelyissä huomio on kiinnittynyt näyttelytelttoihin, sellaisiin kojuihin joissa kissat näyttelypäiväänsä viettävät. Niitä on monen kokoisia ja värisiä.
Koska Kassulan ihmisäiti sattuu olemaan kaikenlaisien tarpeellisten - köh, köh, kuinkas se nyt kävi tälleen yskittämään - tarvikkeiden perään, alkoi hän ottaa selvää mitä ne tuollaiset huvimajat oikein ovat. Tiikerinliljan Elinaa haastateltiin ja selvishän asia. Sturdeja kuulemma ovat. Sellaisia kissojen kojuja.
Eikä tarvinnut kenenkään auttaa kun ihmisäiti jo keksi monen monta tärkeää syytä, miksi Kassun ja Kekenkin olisi saatava oma Sturdinsa. Ensinnäkin näyttelyt -vaikka molemmille pojille on ihan teetetty omilla nimillä varustetut näyttelyhäkkivarusteet. Vaihteluhan aina virkistää, eiks jeh?! Toiseksi koti -yksi uusi mukava paikka, missä leikkiä. Kolmanneksi Saari -tuttu mukava leikkipaikka ja joskus ehkä hyvä paikka pitää poikia aloillaan. Ihan vaan joskus, jos tarvis on.
Yksivärinen ei silmään sopinut ja kun myyjiltä ei mieleistä telttakuosia oikeanlaisilla ovilla ja ikkunoilla löytynyt täältä Suomesta, niin ei muuta kuin nettiä kahlaamaan. Muutama vinkki ulkomaisista kauppiaista ja löytyihän sopiva. Tilaus sisään, teltta ja tilpehöörit, Visa vinkumaan ja postia odottamaan.
Pian tuli kauppiaalta sähköpostia: kaikkia tilattuja tuotteita ei ole varastossa. Menisi 4-5 viikkoa odottelussa, ok? Juu ihan ok. Laskeskeltiin että jouluun ehtivät oikein hyvin. Elettiin lokakuun puoltaväliä.
Kahdeksannen viikon kohdalla alkoi odottelu jo puuduttaa. Sähköpostia Englantiin, että mikäs on tavarantoimituksen tilanne. Muutaman päivän odottelun jälkeen tuli vastaus, että tavarat tulevat heille ihan just kohta. No kiva, joulu kun oli tässä vaiheessa enää muutaman viikon päässä. Ehtivät vielä pukinkonttiin.
Pian taas uutta postia Englannista. Tilatut tavarat olivat nyt valmiina toimitettavaksi, paitsi ettei sitten ollutkaan toista patjaa, joka oli tilattu. Kysyttiin haluammeko odottaa kunnes kaikki tavarat on koossa, mutta kun selvisi että se olisi vasta ensi helmikuussa, pyydettiin toimittamaan ne mitä kasassa on.
Tavarat ilmoitettiin lähetetyiksi 16.12. Perillä Kassulassa ne olivat eilen 7.1. Tavaroiden perille toimittamisessa kun tuli viive. Kuljetusfirmassa täällä Suomen päässä eivät olleet osanneet tulkita Englannissa kirjoitettua osoitetta. Puhelinnumerokin oli väärin. Selvittely vei oman aikansa.
Lopulta, liki kolmen kuukauden odottelun jälkeen, saatiin vihdoin ihastella omaa telttaa.
Pakkaus luonnollisesti tarkistettiin huolella.
Kokoomista seurattiin tarkasti.
Ja sitten testailemaan.
Vähän kävi kyllä mietityttämään riippumattojen käyttö. Viisikiloinen kollinuorukainen kun sai mökin seinät notkumaan :)
No mutta, alakerrassa on ihan tunnelmallista.
Mökki tarkistettiin sisältä ja ulkoa. Kymmenen yhteistä kiloa kollienergiaa sai teltan katon notkolle ja mekanismin koville.
Kassu otti majan heti omakseen. Sen katolla tuntuu olevan erityisen mieluinen paikka pötköttelyyn.
Kekeä kiinnosti paljon enemmän pakkausmateriaalien kanssa leikittely ja eteisessä tutussa paikassa nukkuminen.
"Hoh, hoijaa... kaiken maailman kopperoita niitä tehdään. Eihän tuossa mahdu edes kunnolla pitkälleen."
:D
Komea teltta! Ehkäpä sitten teillä on tuo mukana seuraavassa näyttelyssä niin tunnistamme.
VastaaPoistaPitäisköhän laittaa joku viiri pystyyn oman teltan kohdalle. Viirissä lukis Kassulan porukka :) Toivottavasti Lahden näyttelyssä tammikuun lopussa nähdään!
PoistaHih, ihana, ihanan upea on <3 Kassu se tykkää samalla tavalla sturdista kuin isukkinsakin: sen päällä on paras pötköttelypaikka.
VastaaPoistaTerkuin Hanna ja pojat
Omena ei kauaksi ole pudonnut. Kassu on kyllä ihan oikeasti ihastunut uuteen mökkiin. Sen katolla tuntuu olevan se mieluisin paikka, edelleen.
PoistaHieno teltta. Rupesi heti tekemään mieli, vaikka en innokas näyttelyissä kävijä olekaan...
VastaaPoista:) Kyllä nää nätit jutut kivasti syyhyttää. Oikein hyvä oleskelu, kujeilu ja nukkumapaikka tämä on kotonakin.
PoistaKomea teltta! Ai että noi on niin innokkaasti mukana kaikessa ja tarkasti näyttävät tutkivan, ja tietävät, että tää on niiden tavara. Se on kyll iso etu, ett saa kissan pennusta asti niin ne oppii kaikkee tommosta ku niille annetaan aktiviteettia. Toista on tän Hali-vanhuksen kanssa . . .
VastaaPoista<3 Voi ihana Hali. Hän on jo oppinut, että hiljaa hyvä tulee :) Kassulassa ei kyllä tehdä m-i-t-ä-ä-n ilman että pojat eivät olisi mukana :)
PoistaMe ollaan Triolassa kovia kilpavarustelijoita joten ymmärrän oikein hyvin että jos on saatava se on ostettava ;)
VastaaPoistaIhastuttava blogi ja ihastuttavat nuoret kissaherrat pääosissa !
:D Ihanaa, että löytyy kanssa varustelijoita, jotka ymmärtävät tällaisia asioita.
PoistaLämmin kiitos blogin ja poikien puolesta!
Yksi "toihan on ihan pakollinen hankinta" -varustelija asustaa myös täällä. Kotosalla on jo yksi pinkki euromallinen tuplasturdi, mutta yksiö vois kanssa olla kiva, jos ei opiskelijan lompakkoa särkisi niin paljon. Samoin oli Mintun passiin suojakannet reilusti ennen passin hankintaa valmiina, pinkit tietty.
VastaaPoistaHelpottavaa kuulla, että varustelijoita on muitakin:) Pään saa pitää kylmänä kaikkien kivojen, hienojen, mukavien ja "ehdottoman" tarpeellisten tavaroiden kanssa kun kuitenkin oikeasti ei ihan kaikkea tarvitse. Ja noihin Stureihin saa kyllä rahaa uppoamaan... huoh!
Poista