Mereen tutustuminen alkoi jo kesällä Saaressa. Silloin Isoamerta katseltiin turvallisesti ihmisvanhemman sylistä. Oltiin pieniä poikia.
Pojista on kasvanut reippaita nuorukaisia. Meri ei enää pelota.
Syksyn aikana on käyty usein merenrannalla. Eri paikoissa eri säissä. Veljekset ovat nuuhkineet rantoja, kurkotelleet vettä kohti. Käpäliä on koemielessä kasteltu veteen.
Lopulta meressä on käyty kainaloita myöten.
Keke edellä. Harkitseva Kassu hiukan perässä.
Alkuun Kassulle riitti meren katselu, lammikoiden tutkistelu ja rantojen nuuhkiminen.
Keke rohkeana ja uusiin asioihin varauksettomasti suhtautuvana uitteli käpäliään yhä syvemmälle veteen.
Lopulta Keke uskaltautui marraskuiseen mereen mahaa myöten :)
Kassu veljen perässä. Tottakai. Vähän harkituimmin askelin ja Keken kauniilla kannustuksella <3
Molskis ja roiskis. Veteen vaan Kassukin.
Uintireissuja jatketaan niin kauan kuin se Kassusta ja Kekestä mukavalta tuntuu. Vaikka jäihin asti. Sitten onkin taas uutta ihmeteltävää :)
Rohkeita, seikkailunhaluisia poikia siellä! Ihania kuvia.
VastaaPoistaVarsinaisia vesiviikareta! Hienoja kuvia.
VastaaPoistaVarsinaiset vesikatit! Komeet on kuvat!
VastaaPoistaOi miten ihmeellisiä kissoja, ihan kylmään mereen menevät. Keväällä sitt kilpailu kenen talviturkki ekaks lähtee;) Noh, ei tuo Halikaan hirveästi vettä pelkää. Ihan kiltisti ja vikuroimatta antoi pyllynkin pestä kun oli huonosti sen itse nuollu ja vesi teki hyvääkin.
VastaaPoista