Saaressa osa 2

Kassu on ottanut hienosti saarelaisuuden omakseen. Kokemus kerrallaan.
Meillä kun ei ole kiirettä mihinkään, annettiin Kassunkin edetä omassa tahdissaan.

Pari päivää meni niin ettei Kassu laittanut omatoimisesti edes kuonoaan ulos. Kaikki ulkonaolo visusti sylissä. Eikä siinä mitään. Kassu nimittäin istuu tosi kauniisti sylissä. Ei venkoile eikä kiemurtele pois. Katselee ympäristöä pieni pää pyörien mielenkiinnonkohteiden vaihtuessa.

Mutta tulipa sitten se päivä kun Kassu astui omin käpälin pihamaalle. Siitä avautuikin aivan uusi maailma. Ja kyllä sitä ihmeteltiin.
Pienemmistä pienimmät muurahaiset ja koppakuoriaiset saivat Kassun jakamattoman huomion. Pieniä ötököitä poika jaksoi katsella vaikka kuinka kauan. Kertaakaan ei hyökännyt tai käpäläänsä heilauttanut. Katseli vain.

Kassu otti ensimmäisen omatoimimatkailun pihalla varovaisesti. Käveli peppu matalalla ja istui pitkiä aikoja katsellen ympärilleen.

Pihan linnut saivat Kassusta sätkyn. Laulurastas äänteli varoitusääntä, mustarastas tuli viereiselle oksalle säestämään. Pienet peipposet säntäilivät sinne tänne. Vasta kun lintujen toimet toistuivat samanlaisina aina kun Kassu oli pihalla, ymmärsimme että linnut varoittivat toisiaan "vaarasta".
Kassu oli kuitenkin kaikesta aiheuttamastaan hämmingistä onnellisen tietämätön. Katseli vain lintujen touhukasta liikehdintää ja unohti saman tien koko jutun.

Pihamaalla oleiluun tuli aivan uutta sisältöä kun Kassu keksi kuinka mukavaa on pihan tuoleilla oleskelu. Sylissä tai ilman.

Kävelyäkin harjoiteltiin. Se kun ei valjaissa aluksi tuntunut sujuvan ollenkaan. Muutama askel ja sitten kops, kyljelleen.
Ei me pienistä välitetä. Luotettiin ja luotetaan edelleen siihen, että innostuneen ja kaikesta uudesta kiinnostuneen kissanpojan on vain kertakaikkiaan otettava käpälät jossain vaiheessa alleen ja aloitettava itsenäinen liikkuminen.
Näin siinä pikkuhiljaa kävikin.

Saaressa kun ollaan, meri on meille läsnä kaiken aikaa. Tällä reissulla Isomeri näytti Kassulle kauneintaan. Tyyntä ja auringossa kimaltavaa. Merta käytiinkin katselemassa useamman kerran. Kassu ilmiselvästi alkoi tottua siihen.

Saaren rannoilla kävellään, oleillaan, käydään uimassa ja paistatellaan päivää.
Kassu oli kaikessa tiiviisti mukana. Paitsi uiminen. Sitä Kassu katseli sopivan kaukaa.
Kuumana helottavalta auringolta suojasimme Kassua sateenvarjolla. Sen varjoon poika hakeutui mielellään.

Ajankuluksi sopi mainiosti myös repun tutkiminen.

Tai vain sylissä istuskelu.

Ihanan pelottavan jännittävän kiinnostava meri.

Aluksi linnuista vain pienimmät saivat Kassun huomion. Niiden pyrähtelyä paikasta toiseen pojan katse seurasi tarkasti.
Sitten tuli ilta jolloin ilmassa kaarteleva lokki herätti kiinnostuksen. Sen jälkeen lokitkin olivat seurattavien ihmeiden listalla.

Mitä tutummaksi Isomeri tuli, sitä innokkaammin Kassu sitä halusi nähdä. Ihan omatoimisesti kapusi Reijon pään päälle katsomaan maisemia. Lopuksi kurottautui supisemaan Reijolle siitä mitä oli nähnyt <3

Kaiken touhun keskellä on toki levättävä. Otettava kunnon päikkärit. Ne Kassulle maistuivatkin pitkinä ja hartaina.

Kissanpojan elämään kuuluvat kujeilu ja leikki. Piilosilla olo ja piilosta kurkkiminen ovat vallan hauskoja leikkejä Kassun mielestä.

Tarinaa riittäisi kirjaksi asti, mutta olkoon tässä päällimmäiset kuulumiset Kassun Saareen asettautumisesta.
Saareen me palaamme pian taas.
Uusia tarinoita on silloin ihan varmasti tekeillä.

Kuulemisiin ja näkemisiin siis hyvä lukija :)