Sivut

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Kukkien käsittelyopas

... ja onko siitä mitään hyötyä


Kassulan ihmisäiti ei ole antanut periksi. Ei siitäkään huolimatta, että leikkokukat toistuvasti ovat saaneet vauhdikasta kohtelua osakseen. - klik -klik  = aikaisempia kukkajuttuja.

Tulppaanikimppu kotiutettiin tällä kertaa toiveikkaana, sillä nyt Kassulassa on säännöt. Ohjeet kuinka kukkia kohdellaan. Ne on käyty Kassun ja Keken kanssa huolellisesti moneen kertaan läpi ja nyt siirrytään käytännön harjoitteluun. Eli kuinka ohjeiden noudattaminen oikeasti sujuu.
Katsotaan yhdessä.




Miten kukkia kohdellaan - opas:
1. Katselu ja ihastelu. Ne ovat toivottavia, suotavia ja kaikinpuolin juuri sitä miksi kukkia kotiin hankitaan. Koristamaan ja ilahduttamaan. Eikös näin?



2. Nuuhkiminen kuuluu ehdottomasti sallittuihin toimintoihin. Kissojen tarkalle hajuaistille empiirinen tutkiminen on luonnollista ja tarpeellista. Kukat on kuin luotu sitä varten. 




Hyvin menee pojat! Jatketaan. Nyt ollemme vaiheessa, missä 

3. Mielenmaltti otetaan käyttöön. Se tarkoittaa, että ei kosketa vaikka mieli kovasti tekisikin. Jos nuuhkimisessa nenä koskettaa kukkaa, se on vielä sallittua, mutta ei enempää pojat... poooojat....





Pojat.. poij... eikun siis Keke! Ei ei ja ei!



.... syvä huokaus....

Mitään tällaista ei ohjeissa sanottu. Eihän pojat? Tarkoitus oli katsoa nuuhkia ja ihastella. Kuinka tässä (taas) näin kävi?


Niin. Ohjeet, säännöt, kiellot. Ne ovat ihan muita kuin kissoja varten ;D

Mitenkäs teillä muilla? Onko ohjeita? Viitataanko niitä tassulla vai otetaanko käyttöön?
Saako teillä leikkokukat (ollenkaan) olla rauhassa?

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikki te siellä <3




16 kommenttia:

  1. Ei mene ohjeet meilläkään jakeluun, kaikki leikkokukat mutta erityisesti ruusut ja tulppaanit ovat Nemon mielestä talviaikaan parasta vihreää. Into ei kukista piittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama havainto Kassulassakin on tehty: Ruusut ja tulppaanit maistuvat :D
      Jännä, miten kaikkia kissoja ei kukat kiinnosta. Toiset sitten ovatkin ihan hassuina lehtivihreän perään.

      Poista
  2. Meillä ei oo kukkia ollut reiluun vuoteen kun ei vaan jaksa olla koko ajan häätämässä nälkäistä kissaa pois vaasilta. :D

    VastaaPoista
  3. Ruusuthan sai ekaks olla rauhassa mutta tokan kimpun Usko sitt katkoi, kukat irti. Nyt oli neilikoita. Niiden lehdet on erityisen maukkaita. Kun tiskipöydällä huollan kimppua niin irtileikatut pätkät on tosi kiva napata ikäänkuin huomaamatta lattialle. Näissä ei oo itse kukat kelvanneet. Ruukussa oleva tulilatva on saanut olla rauhassa.
    Kissan on jotenkin tosi, tosi vaikeata oppia sanan Ei tarkoitus.Kyllä se sen kuulee ja luimistaa korviaan mutta sitt hampaat tai tassut taas iskee johonkin just kiellettyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei kuulu kissojen sanavarastoon sana ei. Tai ainakin sen kohdalla kuulo on valikoiva. Sana ohittuu vaivatta.
      Neilikat on meillä ollut myös kokeilussa, saavuttivat suuren suosion :/
      Mukava kuulla, että tulilatva saattaisi toimia. Niitä on nykyään monen värisiä. Voisi koittaa.

      Poista
  4. Kassun ja Keken Viljo-isukki nuuhkii ja nuuhkii. Veikko-velikin käy välillä nuuhkimassa, mutta muuten kukat on "ihan sama". Ei kiinnosta Veikkoa oikein. Mutta Valo-siskonpoika on sitten ihan hortonomi. Ruusut jättää nykyään rauhaan (useimmiten), kuivahtaneita ruusuja saattaa joskus kantaa mukanaan, mutta muuten nuuhkiminen riittää hälle. En tiedä vaikuttaako tähän se, että pätkäsen ruusut lyhyiksi, jotta jäävät maljakon sisäpuolelle, jottei houkutus olisi niin suuri. Mutta tulppaanit, ne vasta ovatkin jotain niin ihanaa ja tuoksuvat niin maukkaalle, että niitä on ihan pakko päästä järsimään. Kun en itse ole kotona, siirrän myös tulppaanit Valolta piiloon. Kesäkukat olivat myös Valon lemppareita. Mahroton poika välillä. Rousk Rousk vaan. Että terkkuja vaan Kassu- ja Keke- enoille Valolta. Rakastan leikkokukkia, joten en suostu luovuttamaan vielä "taistelua". Toivon Valon ottavan muista jossain vaiheessa mallia ja unohtavan kukkien olemassaolon, sillä aion niitä ostaa jatkossakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Ruusut ja tulppaanit kuuluvat Kassulan poikien suosikki maisteltaviin. Edes ruusun piikit eivät pidättele. Selvästi sitä on geeneissä <3
      Periksi ei anna Kassulan ihmisäitikään. Kukkia tuodaan kotiin tästäkin eteenpäin :D

      Poista
  5. Meillä olis kukinto nakerrettu seuraavassa vaiheessa irti :)

    VastaaPoista
  6. Säännöt on tehty rikottavaksi, joten meillä pyritään välttämään houkuttimia. :D

    VastaaPoista
  7. Teillä on oikein hyvät säännöt. Meillä ihan samat. Meillä on paljon orkideoita ja amarylliksia ja muutama viherkasvi. Ne saavat pääsääntöisesti olla ihan rauhassa, ehkä niitä on niin paljon ja Ruska ja Rauha ovat tottuneet niihin. Mutta leikkokukat on hiukan toinen juttu. Rauha haluaisi ehdottomasti juoda maljakkovettä. Ja kyllä, pureskella lehtiä. Maljakko on vähän monta kertaa kaatunut. Emäntä kuitenkin on sitkeä ja rakastaa kukkia. Sitten vain vahditaan ja kielletään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi-joi! Teilläkin on maljakoiden äärellä tapahtunut.
      Keke on meillä maljakkouintien harrastaja :) Tiedetään mitä se on. Silmät saavat olla selänkin puolella.
      Viherkasvit saavat Kassulassakin yleensä olla rauhassa. Mutta nuo leikkokuvat ovat vastustamattomia.

      Poista
  8. Ei -sanaan on suhtauduttava just noin, pojat! Ihmiset vaan luulee, että se jotenkin muka tehoaa kissoihin. Ja höpsis, sanotaan me! t. Sofi ja Olga
    Meillä tulppaanit saa olla rauhassa, mutta ruusut on joskus vähän maistuneet. Joulukaktuksen lehtiä on myös joskus reijitetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Juu, ei kaikukoon jonnekin ohi vaan.
      Tulppaanit ja ruusut siis teilläkin. Jotain niissä on kun saavat kyytiä vähän joka kissakodissa :) Ja joulukaktuksen lehdissä on siis myös jotain maistuvaa.

      Poista